Mitä jäljelle jää (Kay Scarpettan tutkimuksia 3)

 "Sinä et voi tietää, että ne ovat he, toistelin itselleni jokaisella askeleella.

    Mutta kun tulimme tapahtumapaikan laitamille, sydänalaani kuristi. Benton Wesley jutteli metallinpaljastinta heiluttelevan poliisin kanssa, eikä Wesleytä olisi hälytetty paikalle, ellei poliisi olisi varma."

Patricia Cornwellin dekkari Mitä jäljelle jää (Otava 1993/2012, suomentanut Erkki Jukarainen) on kolmas osa Kay Scarpettan tutkimuksia -sarjassa. Tohtori Scarpetta on oikeuslääkäri, ja hän joutuu visaisen tapauksen äärelle. Monien vuosien ajan oli kadonnut nuoria pariskuntia, jotka sittemmin löytyivät metsäalueilta mädäntyneinä. Rikos kuoleman syynä oli selvä, mutta varsinaista kuolinsyytä tohtori ei saanut selvitettyä. Sitten katoaa silmää tekevän Pat Harveyn tytär ja tämän poikaystävä. Media villiintyy, tohtoria pidetään omituisesti erossa tutkimuksista ja lopulta Harvey syyttää FBI:tä ja CIA:ta salaliitosta. Mistä lopulta on oikein kysymys?

Alkuun tämä kirja tuntui aika hitaasti lämpenevältä. Olen lukenut tämän kirjan joskus vuosia sitten, mutta mitään muistikuvia ei kyllä ollut jäänyt. Sitten joskus yli sadan sivun jälkeen kirja imaisi mukaansa ja ei auttanut kuin kuumeisesti lukea eteenpäin.

Nyt lukemisen jälkeen olen kirjaan tyytyväinen. Se on hidas, mutta oikeastaan sellainen on nykyään aika virkistävää. Ei ole outoja ja hämäriä takaumia, ei mitään murhaajan päiväkirjaotteita tai muuta vauhdikasta. On vain tohtorin ja hänen luottopoliisinsa Marinon äly ja kronologisesti etenevä kerronta. Niin monissa nykydekkareissa on valtava vauhti ja juuri noita edellä mainitsemiani tehokeinoja, että tällainen koruttomuus oli tosi mukavaa!

Alkuun myös tämä salaliittokuvio tuntui aika tympeältä. Olen aina mennyt helposti pyörälle päästäni näistä Amerikan poliisivoimakuvioista eivätkä salaliitot ole suosikkiaiheitani. Kuitenkin lukeminen palkitsi enkä lopulta edes miettinyt koko työlääntymistäni.

Muistan lukeneeni jostain sarjan uudemman kirjan arviosta, että tohtorin itseriittoisuus alkaa käydä hermoille. Mietin asiaa pitkin lukuprosessia ja ehkäpä jotain sellaista on ilmoilla. Toisaalta Scarpetta on myös emotionaalisesti haavoittuvainen eikä todellakaan täydellinen hahmo. Itse viihdyin kyllä Scarpettan matkassa!