Onnen asioita (selkorunokirja)
"Vedän verhon ikkunasta
ja näen uuden päivän.
Saan sen kuin parhaan lahjan,
joka aukenee hitaasti."
Tuija Takalan selkorunokirja Onnen asioita (Avain 2017) on lämmin ja ihastuttava. En ollut itse asiassa osannut edes ajatella, että runojakin voi kirjoittaa selkokielellä! Nämä ylimääräisestä klumeruulista riisutut runot olivat helppotajuisia, mutteivat suinkaan heppoisia.
Tuija haastoi blogissaan bloggareita lukemaan selkokirjallisuutta, ja tartuin asiaan. Onneksi! Onnen asioita on hyvä kokoelma. Se sopii paitsi heikommin lukeville, myös niille, jotka kokevat runouden muista syistä itselleen vaikeaksi. Tässä teoksessa ei ole monimutkaisia kielikuvia tai muutakaan kikkailua.
Haluan myös itse haastaa kaikki lukemaan selkokirjallisuutta. Se on tärkeä kirjallisuudenala, sillä heikosti lukevia ei ole ihan vähän. Paitsi maahanmuuttajat kielen opiskelun alussa, myös valitettavasti osa ihan natiiveistakin kielenpuhujista ovat kirjoitetun sanan kanssa heikoilla. Selkokirjallisuus voi olla ponnahduslauta kirjallisuuteen, ja ehkäpä avata ovet myös ns. "normaalikirjallisuuden" puolelle.
On ikävää, että selkokirjallisuus loistaa mediassa poissaolollaan. Selkokirjallisuudelle tarvittaisiin enemmän näkyvyyttä, jotta siitä hyötyvät löytäisivät sen.
Onnen asioita on siis minun ponnahduslautani selkokirjallisuuteen. Voin kuvitella lukevani selkokirjoja myöhemminkin.
"Avaan kirjan.
Ääneen pääsevät tarinat.
Ne puhuttelevat."
Kommentit
Luin viimeksi selkokielellä Tuijan uusimman: "Sormus", josta seuraavasti:
Lukemisen kuten myös huonon lukutaidon sanotaan olevan periytyvää.
Niin tai näin, tosiasia on, että nuorten lukutaito on jatkuvasti hapertunut ja sanavarasto köyhtynyt, joten työ, jota Tuija Takala selkokielissektorilla tekee,
on äärettömän arvokasta ja ensiarvoisen tärkeää. Kynnys avata kirjojen maailma mataloituu ja muodostuu houkuttelevammaksi.
Paitsi lukemaan opetteleville lapsille ja nuorille, lukuvaikeuksista kärsiville ihmisille uskoisin selkokirjallisuudella olevan käyttöä ja arvoa lukemista harrastaville henkilöille, joiden kohdalle osuu muistisairaus muodossa tai toisessa. Harrastuksen ja mielihyvän luojan, kirjan voisi pidempään pitää käsissään tekstistä nauttimaan pystyen.
Siispä: selkokirjat kunniaan ja Tuijalle reipas hatunnostomme!!