Koolla on väliä!
"Tässä kirjassa haluamme tuoda lihavuuden tutkimukseen ja lihavuuskeskusteluihin toisenlaisen näkökulman. Lihavuus on monitahoinen ruumiillinen ja yhteiskunnallinen ilmiö, jota voi ja tulee tarkastella monin tavoin, monesta näkökulmasta. Koska lihavuutta on tutkittu lähinnä terveys- ja väestöpoliittisena ongelmana, lihavuuteen liittyvät kulttuuriset, sosiaaliset, psyykkiset ja kokemukselliset kysymykset ovat jääneet valitettavasti liian vähälle huomiolle."
Katariina Kyrölän ja Hannele Harjusen toimittama Koolla on väliä! - Lihavuus, ruumisnormit ja sukupuoli (Like 2007) on artikkelikokoelma. Kyseiset akateemiset artikkelit käsittelevät lihavuutta ennen kaikkea yhteiskunnallisena asiana. Lopussa on myös pari vapaampaa kirjoitusta ja sanasto.
Vaikka kirjan julkaisusta on jo reilusti yli 10 vuotta aikaa, se ei ikävä kyllä ole vanhentunut. Artikkeleissa korostuu lihavuus mediassa esitettynä. Mukana on myös artikkeli feederismistä (tarkoittaa seksuaalista mieltymystä itseään lihottavaan tai lihotettavana olevaan (naiseen)) sekä hyvin mielenkiintoinen tutkielma lihavuudesta välitilana.
Ongelmallista näissä teksteissä oli niiden kantaaottavuus. Mielestäni akateemiseen tutkimukseen ei missään määrin kuulu aktivismi, vaikkakin aktivismi voi antaa sytykkeitä tieteelliselle tutkimukselle. Poikkeuksetta kirjoittajat kirjoittivat artikkeleissaan minämuodossa. Esseiksikään näitä tekstejä ei varsinaisesti voi kutsua, sillä lähdeviitteet ja lähdeluettelot ovat kyllä täysin kunnossa. Tuohon aikaan naistutkimuksen nimellä ollutta oppiainetta (nyk. sukupuolentutkimus) ei usein julkisessa keskustelussa pidetä luotettavana ja kunnollisena, ja ikävä kyllä tämä kantaaottavuus sai minutkin takajaloilleni.
Noin muutoin koin kyllä artikkelien olevan asiaa. Nykyisin lihavuusaktivismia on täällä Suomessakin ja pikku hiljaa ehkä median kuvastokin on laajentunut. Mieleeni tulee ainakin se kuukautissidemainos, jossa ylipainoinen nainen taitoluistelee. On sinänsä todella outoa, miten vähän ylipainoisia mediassa näkee, kun kuitenkin väestössä heitä/meitä on paljon.
Ei helppolukuisimmasta päästä akateemisen kielen vuoksi. Kuitenkin kiinnostavaa luettavaa ja toimii vertailukohtana tämänhetkiselle yhteiskunnalliselle tilanteelle.
Kommentit
Tohon ylläolevaan Kirjarikas elämäni kommenttiin: Ite taas käytän ittestäni just lihava- sanaa ku koen ylipainoisen ton yli-sanan takia huonona. Ylipainoinen = normaalin yli. Ei kiitos. Oon normaali lihavanaki. Läski- sanaa kyllä iteki vierastan, ku se oli ala-aste-aikoina kauhee haukkumasana. Mutta mielenkiintosta tää, miten erilaiset sanat on toisille neutraali ja toisille ei!
Kun kerran minulla on reilusti painoa, sitä saa kyllä sanoa ylipainoksi. Mutta sille nauraminen ja siitä ilkeästi huomautteleminen on taas eri asia. Lihava-sanaa taas olen enimmäkseen kuullut käytettävän negatiivisessa merkityksessä, haukkumasanana, mutta voihan olla, että olen pudonnut kehityksen kelkasta siinä asiassa.
Päivän Hesarin Torstai-osassa on juttu kehosurusta. Ihminen katsoo itseään peilistä ja suree kadonnutta kehomuotoaan tai jopa sellaista, mitä hänellä ei ole koskaan ollut.
Kun liikkuu isommissa ihmisjoukoissa, näkee vaikka minkä muotoisia ja kokoisia ihmisiä. Minun silmääni kaikki ne ihmiset näyttävät hyviltä, jotka ovat löytäneet omaan tyyliinsä sopivat vaatteet. Liian tiukat eivät näytä kenelläkään hyviltä.
Rantalomalla tein sen huomion, että vanhat ihmiset olivat virkeän ja hyvinvoivan näköisiä kunnolla puettuina, mutta shortseissa säälittäviä ruipeloita, siis on pukeuduttava iän mukaisesti, jos haluaa näyttää hyvältä.
Sille ei tietenkään voi paljon mitään, miltä itsestä tuntuu. Voi surra ulkomuotoaan ja olla mielestään liian iso, vaikka muut pitäisivät kaunottarena.
Luottamukseni Hesariin on heikentynyt, mutta tuo kehosurujuttu vaikuttaa kyllä kiinnostavalta. Tunnistan tunteen.
Kyllä, kauneutta on monessa koossa, ei vain pienissä. Toki omien hyvien puolien tunnistaminen on valttia, niitähän sitä kannattaa korostaa oli koko mikä hyvänsä.
Minulla odottaa Raisa Omaheihon provosoivalla nimellä varustettu teos Ratkaisuja läskeille lukuvuoroaan. Itse en ole ylipainoinen, mutta en pidä siitä miten ihmisten kehoja arvostellaan jatkuvasti medioissa ja muutenkin.
Ihmiskehojen arvostelu suuntaan ja toiseen on inhottavaa. Minullakin on tuo Omaheimon kirja lukulistalla. :)