Riikka Pulkkinen - Lumo

"Kun Philippa on kuollut, A pohtii vielä pitkään Philippan leikkejä. Millaista on leikistä riisuttu elämä? Onko se todella vilpittömämpää? Onko se läpikotaisin aikuista?

    Vai onko se valheellista, nimenomaan se?"

Riikka Pulkkisen uusin romaani Lumo (Otava 2022) on napakymppi. Se kertoo 17-vuotiaasta Philippa Laaksosta, jonka naapuri löytää kuolleena taloyhtiön pihalta. Mutta tämä ei ole mikään dekkari. Philippa on todellakin kuollut, mutta hän ei ole kadonnut. Monet tunsivat hänet, tai ainakin uskoivat tuntevansa. Mutta Philippa leikkii, Philippa on kuka tahansa. Lolita giving, Not your Sonya ja Saddest girl on Earth.

"Minä olen Philippa Laakso, tyttö lausuu kameralle.

    Olen myös Lolita Giving ja aika ajoin Saga. Pulpahtelen esiin ja katoan taas näkyvistä.

    Te ette tunne minua, tyttö toteaa.

    Sitten tyttö hymyilee, sanoo toruen: Älkää luulkokaan.

    Tyttö raottaa huuliaan, näyttää kuin hän olisi ryhtymässä aterioimaan sitä iloa, joka häntä ympäröi."

Kirja kertoo minusta ennen kaikkea siitä, mitä on olla tyttö. Philippa karnevalisoi tyttöyden, esittelee kameralleen ja seuraajilleen kaikki kliseet mutta pitää vallan aina itsellään. Hän on kaunis ja ihana mutta omilla ehdoillaan. 

"Olen mitä tahansa, olen maailma. Olen tyttöjen tyttö, olen kaikkea mitä osaatte kuvitella ja sellaistakin mitä ette halua lausua ääneen."

Pulkkisen ote on kevyesti kokeileva. Väleissä on kuolinsyyntutkijan ja poliisien virallisia raportteja, sitten osia kaikkitietävällä kertojalla ja myös käsiteltävää kohdetta sinutellen. Toimii! Kirja ei ole sekamelska, vaan pysyy hyvin kasassa ja pitää lukijan mielenkiinnon yllä.

Kirjassa on myös muita henkilöitä, he jotka jäivät elämään Philippan jälkeen. On vanha kirurgi Axel, joka pyysi tyttöä auttamaan vaimonsa pesemisessä. Sitten on paras ystävä Saga, joka ajoittain turhautuu Philippan hajanaisuuteen ja suoranaiseen satuiluun. On erikoislääkäri Alina, jossa viha kytee syvällä. Entinen poikaystävä Oliver, joka sai Philippalta monta nimeä. Ja sitten tietenkin kaikki treffimiehet, joita Philippa tapasi. Miehet jotka kuvittelivat tietävänsä nuorista naisista jotain.

"Philippalle sinä olet patriarkaatti. Vaikket itse olisi sitä mieltä, Philippa on.

 Sebastian, Sebastian, yrität niin paljon.

Käynnistät Porschesi, lähdette ajelulle."

Philippa on feministi käyttämättä sitä sanaa varsinaisesti itsestään. Hän tietää, mitä hänestä halutaan ja sen, mitä hän itse haluaa. Hän lukee klassikot ja miettii baarin jälkeisenä aamuyönä rakkauden ja vapauden käsitteitä. 

"Tyttö tehdään myös kuuntelemalla, miten tytöistä ja tytöille puhutaan, mitä tytöt, mitäs tytöt.

   Älkääs tytöt.

   Tytöt tehdään kuuntelemalla näitä lauseita ja sitten pyristelemällä niistä eroon."

Minua kiehtoo ja mietityttää juuri tuo ajatus tyttöydestä rakennettavana performanssina. Ennen tuota sitaattia tyttöjä tehdään menemällä rintaliiviostoksille. Sitten on sitaatissa näkyvä sosiaalinen osa. Ei ole vain niin, että kukin meistä itse rakentaa sukupuoltaan vaan myös muut osallistuvat siihen. Mitä kaikkee tytön tulee olla?

Alinan vihan kautta polttopisteessä on välillä myös naisen viha. Se mitätöidään, sille ei anneta tilaa. Se on oikeastaan aika naurettavaa. Philippa ja Alina tekevät eräänlaisen performanssin vilkkaassa ihmisjoukossa: Alina, tuo sairaiden ja kuolevien lohduttaja ja kunnollinen nainen, huutaa joitain sekunteja väkijoukossa. Ihmisten tyrmistys on käsinkosketeltava. Eihän nyt keski-ikäinen kunnollinen nainen voi purkautua noin, se tila on vihaisille miehille, narkomaaneille ja teineille!

"Terrorismin yksi määritelmä on saada aikaan itse tekoa suurempi symbolinen vaikutus.

Naisen raivo kadulla täyttää tämän määritelmän ääriään myöten."

Erinomaista! Nyt on poissa kaikki teennäisyys ja siloisuus, jäljellä on puhdas taito kirjoittaa hyvä kirja. 

Kommentit

LauraKatarooma sanoi…
Mää oon vielä kirjaston varausjonossa ja ootan kovasti tätä kirjaa!
Anneli A sanoi…
Tämä on kyllä kiinnostava kirja. Muistan kun tein postausta tästä, tästä oli jotenkin vaikeaa kirjoittaa. Pienessä kirjassa on niin paljon.
tykkään eka makupalasta
Anki sanoi…
LauraKatarooma: Hyvää kannattaa odottaa! :)

Anneli: Joo, itse asiassa minullakin oli vähän vaikeuksia fokusoida tekstiä, koska tässä oli todella niin paljon kaikkea. Todellakin kiinnostava kirja.

Hannele: Se on hyvä! Saa ajattelemaan. :)
MarikaOksa sanoi…
Ostin Lumon Turun kirjamessuilta, mutten ole vielä ehtinyt lukemaan. Ihanaa kuulla, että pidit kirjasta! Pulkkinen on lempikirjailijoitani, olen pitänyt kaikista häneltä lukemistani romaaneista tosi paljon. Aina sitä silti jännittää, onko uutuus yhtä hyvä kuin aiemmat kirjat. :)
Anki sanoi…
Näinhän se on! Minusta aiemmissa kirjoissa on ollut jotain epämääräisesti ärsyttävää, mutta tässä se loisti poissaolollaan. Lumossa on enemmän särmää kuin aiemmissa.
Esmeraldan eetos sanoi…
No jopas! olen kans pitänyt Pulkkisen teoksia jotenkin tekotaiteellisina enkä ole oikein ollut siksi tästä uusimmastakaan kiinnostunut. Mutta kyllä tälle täytyy antaa mahdollisuus!
Anki sanoi…
Kiva kuulla! Saattaahan tätäkin joku pitää turhan taiteellisena, mutta itse koin kirjan erilaiseksi kuin aiemmat.
Minna Vuo-Cho sanoi…
Minulla on Pulkkisen kanssa ollut lieviä vaikeuksia, joten olen vähän arastellut tähän tarttumista. Ehkä sille kuitenkin pitää antaa mahdollisuus.
Anki sanoi…
Anna ihmeessä, ja eihän kirjaa ole pakko väkisin pusertaa loppuun jos se tuntuukin huonolta. :)
Elegia sanoi…
Olen lukenut joitakin postauksia tästä kirjasta ja se kiinnostaa kovasti, nyt jälleen piirun verran enemmän. Olen lukenut muutamia Pulkkisen romaaneja, joista muista paitsi Vieraasta olen pitänyt.
Anki sanoi…
Minulle taas Vieras oli ihan napakymppi. Sitten taas Raja ja Totta tuntuivat vaikeammin lähestyttäviltä.
Lukijaminussa on ehkä jokin valuvika, kun en vain jaksa lukea Riikka Pulkkista. Yrittänyt olen monta kertaa.
Anki sanoi…
Kaikki kirjat ei vain sovi kaikille.
Minä olen varmaan ainoa, joka ei (muistaakseni) ole edes koskaan kokeillut Pulkkisen kirjaa. Ehkä olen alun alkaenkin pelännyt, että ne menevät yli minun hilseeni.
Tämän arviosi myötä kiinnostukseni kyllä heräsi; pitäisikö kuitenkin kokeilla..?!

Tässä Lumossa kiinnostaa etenkin tuo tyttöyden/naiseuden rakentuminen. Ja naisen viha. Tuli mieleen se, että nykyisin jokainen raivoava tai vihainen nainen on "Karen". Siinä missä "Karen" aiemmin kuvasi nimenomaan vaatimuksissaan järjettömyyksiin menevää naista, on se nykyisin ase jokaista suuttunutta tai vihaista naista kohtaan. Olet Karen, olet järjetön. Naisen vihan vähättely jatkuu.
Jonna sanoi…
minä luin tämän jonkin aikaa sitten ja ajattelin, että pitäisi lukea uudelleen. Jotenkin teos on niin monikerroksinen että tuntuu, että jotain jäi huomaamatta. Kovin mielenkiintoinen romaani!
Amma sanoi…
En ole tätä lukenut, mutta erinomaista bloggaustasi lukiessa mulle tuli mieleen Maija Vilkkumaan biisit. Tematiikassa ja tyttöyden/naiseuden käsittelyssä tuntuisi olevan jotakin samaa. Tai en tiedä, syntyikö mielleyhtymä vain omissa aivoissani.
LUMOssa on monta kohtaa ja näkökulmaa, joita haluaa miettiä vielä lukemisen jälkeenkin. Tyttöys/naiseus, joista kirjoititkin, on ilman muuta keskeinen. Minua jäi mietityttämään Philippan ja Sagan henkilöhahmot, miten ne sekoittuvat toisiinsa ja Saga muuntuu lopussa Philippaksi.Kirjan henkilöt näkevät Philippassa sen, mitä he haluavat ja mikä heiltä puuttuu. Kirjoitin omassa jutussani, että LUMO olisi erinomainen lukupiirikirja, koska kaikesta tästä olisi mielenkiintoista keskustella ja syventää omia ajatuksiaan.
Anki sanoi…
Viivi Koo: Ainahan kannattaa kokeilla! Pulkkinen jakaa mielipiteitä eikä sitä omaa kantaa voi kokeilematta tietää :) Tuossa Karen-asiassa olet varmasti oikeassa.

Jonna: Tämä kirja todellakin kestäisi myös uudelleenlukemisen! Varmasti jäi jotain ekalla kerralla huomaamatta.

Amma: Ei ole minusta yhtään kaukaa haettua, kyllä tässä tematiikassa on jotain samaksi tunnistettavaa. :)

Airi: Kyllä, tuo Sagan ja Philippan suhde avautuisi varmaan paremmin kun lukisi uudelleen. Tässä todella on hyvä lukupiirikirja!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen