Keskeneräiset
Tässäpä keskeneräisten kirjapinoni! Onneksi se ei nyt ole tuon isompi, tosin vanhempieni luona nököttää kesällä aloittamani John Irvingin Minä olen monta.
Seitsemän sisarta on ollut kesken jo yli vuoden. Luin sitä junassa viime vuoden syksyllä enkä jostain syystä ole koskenutkaan koko kirjaan. Samoin Kovat kadut aloittelin viime vuonna näitä aikoja. Jokin kerronnassa vähän tökkii, vaikka asia sinänsä on ihan mielenkiintoista.
Vainajat eivät vaikene -romaani on ollut kesken periaatteessa helmikuusta lähtien. Silloin sitä aloittelin. Aloitin koko teoksen alusta kesäkuussa ja nyt olen vähän päässyt eteenpäin. Jotain kummaa tässä on, henkilöt ovat kiinnostavia ja juonikin, mutta en vain saa luettua.
Austenin kirjaa aloitin myös kevätkesällä, mutta kirjemuoto oli siihen hetkeen liian keskittymistä vaativa. Väkivallan historian aloitin muistaakseni tällä tai viime viikolla. Siinä on mielenkiintoinen rakenne, mutta se tuntuu myös vähän sekavalta. Lisäksi aihe on tosi karu.
Teräksen kirjaa aloittelin tällä viikolla ja ihan hyvältä vaikuttaa. Passion aloitin itsenäisyyspäivänä ja se on jo puoliväliin ehdittyäni uskomaton runsaudensarvi! Tämä kirja kiinnostaa eniten. Mikähän siinä on, että kirjaston kirjat kiinnostavat aina enemmän kuin omat?
Mitä sinulla on kesken?
Kommentit
Loistokysymys, vaan kuinka löydämme vastauksen?? Pari kirjahyllyllistä on siisteissä riveissä, mutta, mutta...
Yleensä tiedän heti alussa mikä kirja jää kesken ja skippaan sen heti. Joskus annan myöhemmin mahdollisuuden uusintalukuun, yleensä en.
Mai: Kurinalaista! Minäkin saatan aika alussa hylätä kirjoja, mutta välillä annan uuden mahdollisuuden.
Leena: Sehän se onkin, että jättäessään kesken ottaa riskin. Loppupuoli voikin palkita.
Kirjarikas elämäni: Kuulostaa mielenkiintoiselta mutta rankalta tuo uusi kirjasi!