Minna Canth - Köyhää kansaa
"Sitten joku pahuuden henki otti häntä ahdistaakseen, se tuli kuin takaapäin ja uhkasi häntä, mitä se tahtoi?
Pikku Anniako... tukehduttamaan... ja kaulasta kuristamaan... noita toisia... ja sitten itse... hypätä aventoon...
"Herra Kriste, auta minua... Varjele järkeäni..."'
Minna Canthin pienoisromaani Köyhää kansaa on selkeästi tendenssikirjallisuutta. Kirjan päähenkilö on Mari Holpainen, vaimo ja neljän pienen lapsen äiti. Köyhyys on läpitunkevaa, rahaa tai työtä ei yksinkertaisesti ole. Kapaloikäinen Anni on menehtymäisillään eikä keinoja auttaa ole. Pojat tekevät konnankoukun, jota Mari pitää pahana enteenä näiden aikuisuudesta. Lopulta tuska on liian vaikeaa kestää ja hulluus hiipii paikalle.
Olen lukenut tämän kirjan kerran aiemminkin ja nyt toisella kerralla se teki yhtä suuren vaikutuksen. Periaatteessahan Marin kohtalossa on liikaa kaikkea, se helposti tuntuu epäuskottavalta. Kuitenkin Canthin taitavassa kynässä mikään tästä kurjuudesta ei tunnu muulta kuin täydeltä todelta, ja siksi tarina on vaikuttava.
Kirjassa perataan uskonasioita tohtorin ja pastorin lyhyen keskustelun avulla. Tohtori haluaisi, että "huonot ja sairaat" otettaisiin tuskattomasti hengiltä - tätä kirjan kurjuutta vasten yhtä aikaa laupias ja toisaalta sitten tietenkin pöyristyttävä ajatus. Pastori toki kauhistuu moista ajatusta ja väittely jatkuu. On sinänsä mielenkiintoista, että eutanasia on edelleen vain puheen tasolla Suomessa. Köyhää kansaa on kuitenkin ilmestynyt jo 1886, joten jonkin aikaa on vettä virrannut maamme vesistöissä sen jälkeen.
Jossain määrin Mari on kieltämättä hyveellisyydessään aika ärsyttävä hahmo. Hän noudattaa pilkulleen stereotypiaa jalosta ja moraalisesta köyhästä, joka ei toki oikeasti läheskään kaikkien kohdalla pidä paikkaansa. Mari on myös esimerkki köyhästä ihmisestä, jota on helppo sortaa tietynlaisella uskonopilla eli ajatuksella siitä, että Jumala rakastaa enemmän rikkaita ja että ihmisen on vain tyydyttävä osaansa.
Väkevää lukemistoa siis. Vaikka Suomesta tällaine canthilainen äärimmäinen köyhyys on väistynyt, on sitä edelleen muualla maailmassa. Tässä kirjassa oli mukana myös Juhani Niemen pieni esipuhe ja Canthin käännetty omaelämäkerta, lyhyt sekin.
"Hän lämmitteli itseään uunin edessä. Ojensi pieniä, laihoja käsiään valkeata kohden ja hieroi niitä aina välillä yhteen. Hän oli surkean näköinen, tyttöparka, silmät kipeät, toisella vielä vähän näki, toisella ei ollenkaan."
Kommentit
"Mari on myös esimerkki köyhästä ihmisestä, jota on helppo sortaa tietynlaisella uskonopilla eli ajatuksella siitä, että Jumala rakastaa enemmän rikkaita ja että ihmisen on vain tyydyttävä osaansa."
Veikkaan, että juuri tämä on ollut Canthin pointti tässä kertomuksessa. Hän on luullakseni herätellyt sitä köyhää kansaa tajuamaan mitä ajatuksella Jumalan rakkaudesta voidaan saavuttaa.
Eutanasia on vaikea ilmiö, kun se sivuaa murhaamista ja tappamista eli muiden ihmisten hengiltä ottamista. Eläimethän otetaan sujuvasti hengiltä, vaikka ei olisi pakko.
Jos ihminen itse haluaa kuolemaansa esim. sairauden vuoksi, se on mielestäni ymmärrettävää ja siihen pitäisi olla mahdollisuus. Esim. syöpäsairaiden viimeiset viikot voivat olla järkyttävän kivuliaita, johon ei auta mitkään kipulääkkeet.
Suomen poliitikot ovat todella kankeita ja vanhanaikaisia lainlaatijoita. En usko, että eutanasiaa hyväksytään moniin vuosiin.
Ketjukolaaja: Kyllä, selvästi uskonkritiikkiäkin tässä on.
Takkutukka: Olisipa hauska tietää tarkalleen, mitä siellä salongissa oikein puhuttiin. :) Veikkaan että jotain sellaista, joka olisi hurjaa vielä tänäkin päivänä!
Mai: Kyllä, eutanasia ei ole helppo asia. En minäkään usko, että asiassa päästään pitkään aikaa puusta pitkään, suomalaiset kansanedustajat ovat tietyissä asioissa todella konservatiivisia puolueesta riippumatta.
Hannele: Kiva juttu!