Lucinda Riley - Orkideatarha

 "Ja se päivä, se järisyttävän hirveä päivä, joka oli mullistanut hänen elämänsä, oli alkanut ihan tavallisesti niin kuin mikä tahansa päivä. Julia ei ollut saanut minkäänlaista varoitusta. Hänellä ei ollut etukäteen aavistustakaan siitä, mitä olisi tulossa."

Lucinda Rileyn romaani Orkideatarha (Bazar 2022, suomentanut Tuukka Pekkanen) on melodramaattinen ja genressään jotenkin horjuva tapaus. Päähenkilö on kaunis menestynyt konserttipianisti Julia Forrester, joka on kokenut järkyttävän menetyksen. Hänen alkaessaan hiljalleen toipua hänen isoäitinsä Elsie alkaa kertoa heidän elämiinsä kietoutuneen kartanon Wharton Parkin lähihistoriaa. Se luonnollisesti koskee Juliaa enemmän kuin tämä osaisikaan arvata. Kirjaa kuljetetaan sodanaikaisessa Norfolkissa, nykyhetkessä ja juuri sodanjälkeisessä Thaimaassa.

En oikein tiedä, mitä tästä pitäisi kirjoittaa. Lähinnä pyörittelen silmiäni lapasesta lähtevälle draamalle ja rakkauskuvausten imelyydelle. Toisaalta Riley osasi selvästi kirjoittaa varsin sujuvaa tekstiä, jolloin lukeminen siinä suhteessa oli miellyttävää. Oli tässä myös hienot hetkensä. Kuitenkin äärimmäisen vakavien teemojen käsittely näinkin kepeähköllä ja aika viihteellisellä otteella saa minut vähintäänkin kohottelemaan kulmiani. Omituinen romaani eikä jätä sellaista oloa, että tekisi ihan heti mieli jatkaa sitä kuuluisaa sisarussarjaa, jonka ykkösosa on ollut minulla kesken iäisyyden.

Sijoitan romaanin Helmet-haaste 2023:ssa kaksoiskohtaan 47.-48. kaksi kirjaa, joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön. Otan ympäristöksi tästä Norfolkin ja luen pariksi jonkun Ruth Galloway -dekkarin joskus myöhemmin.

Helmet-haaste 2019: kohta 6. rakkausromaani.