Ankin kirjablogi

 "Miten kauniilta taivas näyttikään, miten siniseltä, rauhalliselta ja syvältä! Miten kirkkaalta ja juhlallisesti laskeutuvalta aurinko! Miten hellästi kimallellen kaukaisen Tonavan vesi välkehtikään! Ja vielä kauniimmat olisivat Tonavan takana sinertävät kaukaiset vuoret, luostari, salaperäiset solat, latvoja myöten sumuun vajonneet mäntymetsät... siellä on hiljaista, onnellista... "Mitään muuta en toivoisikaan, mitään muuta en haluaisi kuin olla siellä", Nikolai ajatteli. "Pelkästään minussa ja tässä auringossa on niin paljon onnea, ja täällä... vaikerrusta, kärsimystä, pelkoa, ja vielä tämä epävarmuus ja kiire... Taas huudetaan jotain ja taas kaikki säntäävät jonnekin, ja minä juoksen heidän kanssaan, ja tuossa se on, kuolema on ylläni, ympärilläni... pieni hetki, enkä enää koskaan näe tätä aurinkoa, tätä vettä, tätä solaa..." Samalla hetkellä aurinko alkoi vetäytyä pilveen; Nikolain edessä olivat toiset paarit. Ja kuoleman ja paarien pelko ja auringon ja el...

 "Arthur teki niin kuin käskettiin ja löysi kirjoituskoneen vanhalta kirjoituspöydältä. Puhdas valkoinen paperi oli jo kierretty sisään koneeseen, ja monta muuta paperia odotti pöydällä koneen vierellä. Pinon päällimmäisessä paperissa oli kulmikasta kirjoitusta. Zoe oli jättänyt hänelle muistilapun: Nyt on aika tuoda heidät kotiin. Z Arthur nauroi. Sitten hän itki. "Minua pelottaa", hän kuiskasi. "Enemmän kuin koskaan elämässäni."' TJ Klunen romaani Taivaansinisen meren tuolla puolen  (Karisto 2025, suomentanut Mika Kivimäki. Alkuperäisteos Somewhere Beyond The Sea ) on jatko-osa hänen menestysteokselleen Talo taivaansinisellä merellä . Linus, Arthur ja orpokodin maagiset lapset ovat hallituksen uhan alla. Uusi Maagisen osaston johtaja on päättänyt ottaa lapset pois keinolla millä hyvänsä. Hän lähettää saarelle virkailijan, joka tulee tarkkailemaan orpokotia ja raportoimaan kaikista epäkohdista ylemmille tahoille. Arthur ja Linus eivät kuitenkaan aio luovut...

 "Ne, jotka jatkavat sukuaan, jättävät geenejään jälkeläisilleen, mutta sen lisäksi ihmiskunnan jatkumoon kuuluvat myös tarinat, tiedot ja taidot, moraalikäsitykset, ajatukset ja tunteet. Kaikilla ei ole verisukulaisia, mutta luultavasti ei ole ketään, jolla ei olisi menneessä eikä tulevassa yhtään hengenheimolaista.      Siksi jokaisesta kerran eläneestä voi herätä jotakin henkiin, ja se voi tapahtua aina uudestaan ja uudestaan. Tuo jokin syntyy ihmisen ja hänen aikalaistensa jättämistä jäljistä, ovat ne sitten kirjoituksia, kuvia tai jotakin muuta, mikä sisältää kappaleen yksilön historiaa ja koskettaa myöhemmin tulevia. Sitä me tarvitsemme - kosketusta, yhteyden tunnetta, jotakin mihin samaistua. Sen myötä elämme - myötäelämme - monta elämää, monessa ajassa ja paikassa, ja sen myötä jo kauan sitten eläneet elävät meissä." Aura Koiviston tietoteos Mies ja merilehmä - Luonnontutkija Georg Stellerin kohtalokas tutkimusmatka (Into 2019) kertoo elämäkertamaisesti 1700...

 " >> Tässä vaunussa ei ole muita matkustajia kuin tohtori Constantine ja minä. Bukarestista tulleessa vaunussa on vain eräs vanha herra, jonka toinen jalka on halvaantunut. Junailija tuntee hänet hyvin. Bukarestin vaunun takana ovat päivävaunut, mutta niitä ei tarvitse ottaa lukuun, sillä ne lukittiin eilen illalla heti päivällisen jälkeen. Istanbul-Calais-vaunun edessä on vain ravintolavaunu. >>       >> Sitten näyttää siltä >> , Poirot tuumi harvakseen, >> että murhaajan täytyy olla Istanbul-Calais-vaunussa. >> Hän kääntyi tohtorin puoleen. >> Siihen kai viittasitte, vai mitä? >>       Kreikkalainen nyökkäsi.       >> Puoli tuntia jälkeen keskiyön ajoimme lumikinokseen. Kukaan ei ole sen jälkeen voinut poistua junasta. >>       >> Murhaaja on junassa - keskuudessamme >> , lausui herra Bouc juhlallisesti." On taas kirjabloggaajien klassikkohaasteen ...

 "Children of Bodomin musiikillisen viikatteen terä ei taida koskaan ruostua, mutta yhtyeen vaiherikkaan uran jyrkät käänteet saattasivat vaipua unholaan ilman tätä kirjaa. Täytyy sanoa, että sellainen ei olisi ollenkaan suotavaa.     Sen vuoksi meidän täytyy nyt lähteä käymään Espoossa. Ja vähän muuallakin." Timo Isoahon elämäkertakirja Children of Bodom (Like 2025, julkaistu alun perin samalla nimellä englanniksi 2025) kertoo yhden suomalaisen metallimusiikin historian jättiläisen kaikki vaiheet alusta loppuun. Nuoret punkkarit tunnettiin jo uran alkuaikoina 1990-luvun lopussa tiukasta soittotaidostaan ja epätavallisista musiikillisista elementeistä äärimetallin skenessä. Toisin kuin 2000-luvun suomalaisen metallin menestystarinan Nightwish ja HIM Children of Bodom ei koskaan sopinut koko perheen kuuntelukokemukseksi. Se oli suurille massoille liian jyrkkää ja repivää, ja siitä huolimatta yhtye sai menestyvän jalansijan useilla mantereilla, mukaan lukien Yhdysvalloissa...

 "Galitsian materiaalinen ja kulttuurinen perusta ovat tuhoutuneet toistuvasti, etenkin 1900-luvun sodissa. Tuhojen jälkeen alueelle on noussut aina jotain uudenlaista. Sen pohjana ovat olleet rajamaa, kirjavuus ja prosessuaalisuus. Silloin, kun näitä piirteitä ei ole haluttu hyväksyä, kuten natsien valtakaudella tai Neuvostoliitossa, ne on pitänyt tukahduttaa väkivaltaisesti. Vielä nykyäänkin, vaikka Ukrainan ja Puolan identiteetit rakentuvat vahvasti kansalliselle pohjalle, Galitsian henki vaikuttaa alueella.      Galitsia on maa, jossa mikään ei ole lopullista, ja sen seurauksena mikä tahansa on mahdollista." Ville-Juhani Sutinen on nuorena Itä-Eurooppaa kiertäessään alkanut kiinnostua vanhasta ja jopa myyttisestä Galitsiasta, joka sijoittuu tällä hetkellä Puolan ja Ukrainan alueille. Se on keskisen Itä-Euroopan entinen monikulttuurinen alue, jonka ideaa ja ideaalia pitivät kauan pystyssä useat lähinnä juutalaiset kirjailijat. Sutinen esittelee heitä kirjassaan Re...

 "Niinpä hyvä oli usein pahasta ja paha hyvästä, kun käyttäytymismallit joutuivat vastakkain. Kotona Suomessa minun oli yhä vaikeampi kertoa Andalusiasta, sillä sitä mukaa kuin kasvoin uusiin kuvioihin ja valitsin uuden ajattelutavan, tulin yhä epävarmemmaksi siitä, miten kertomaani suhtauduttaisiin. Andalusiassa ja pohjoisessa syntymämaassani saattoivat ihailtavan ihmisen tunnusmerkit olla täysin vastakkaiset. Sitä kutsutaan kulttuurien yhteentörmäykseksi ja se voi käydä kohtalokkaaksi sellaiselle jolla ei ole siitä aavistustakaan. Myös hyvyydellä on omat lakinsa, eikä töppäilijää tervehditä kättentaputuksin." Vivi-Ann Sjögrenin teos Andalusian karkea suola (Schildts Kustannus 2004/2001, suomentanut Raija Jänicke) on eräänlainen muistelma, jonka keskiössä on 1900-luvun Espanjan värikäs ruokakulttuuri. Suomenruotsalainen Vivi-Ann Sjögren löysi 60-luvulla nuorena espanjalaisen miehen Pacon ja muutti tämän kanssa Andalusiaan. Tosiasiassa pariskunta käytännössä eli vapaata noma...