Saavatko kirjat sinut itkemään?
Jokunen aika sitten bloggasin Helen Walshin romaanista Englantilainen tragedia. Uskokaa tai älkää, se oli ensimmäinen kirja, joka sai minut itkemään ihan sillä tavalla oikeasti, suorastaan valtoimenaan! Aiemmin on toki tapahtunut sellaista silmien kostumista, mutta en ole ikinä kehdannut itkeä. Poika ja Ilves oli kyllä sellainen paketti kirjanakin, että vetistelyn tarvetta olisi ollut.
Aihe tuli mieleeni Jennin bloggauksesta, jossa hän käsittelee pelottavia kirjoja. Mutta entäs sitten ne itkettävät opukset? Mille/millaisille kirjoille olette itkeneet? Vai oletteko samanlaisia kuin minä, ettette ole kehdanneet vetistellä (varsinkaan, jos paikalla on muita)?
Sana on vapaa.
Aihe tuli mieleeni Jennin bloggauksesta, jossa hän käsittelee pelottavia kirjoja. Mutta entäs sitten ne itkettävät opukset? Mille/millaisille kirjoille olette itkeneet? Vai oletteko samanlaisia kuin minä, ettette ole kehdanneet vetistellä (varsinkaan, jos paikalla on muita)?
Sana on vapaa.
Kommentit
Oho, tulipas harrastettua aiheen ohi puhumista oikein urakalla! Jatkakaa...
Taidan olla vähän kivinen. Tai sitten panssari on mennyt vähän överiksi. Koska itkemisestä ei ole huolta, vain kirjalle äänen nauraminen julkisella paikalla saattaa aiheuttaa tiettyä itsetietoisuutta kyseisestä toiminnasta, mutta eipä se sitä estänyt ole. Siinäs sitten muut tuijottavat, jos eivät muuta keksi (nimimerkillä Tuli naurettua ääneen yksi päivä keskustassa kun tuuli heitteli lehtiä ja tanssitti kahta muovipussia vorteksissa ympärilläni ja siitä tuli väistämättä mieleen American Beauty ja se hieno kohtaus. ;)
Lapsena tosin järkytyin sydänjuuriani myöten Gavril Trojepolskin Bim mustakorva -romaanista, jonka epäoikeudenmukaisuus ja eläinten karmeat kohtalot jättivät varmaan elinikäiset traumat...
Zephyr: Minäkin järkytyin pienenä aina eläinten kärsimyksestä. Ja siitäkin on tullut kyllä luettua, kun yhteen aikaan luin lähes pelkästään eläinkirjoja.
Shriver: Poikani Kevin
Atwood: Sokea surmaaja
Niffenegger: Aikamatkustajan vaimo
Peura: On rakkautes ääretön
Lindgren: Veljeni Leijonamieli
Rhys: Siintää Sargassomeri
Näitä ennen on runsaasti virrannut tajunnan räjäyttäviä kirjoja, mutta tässä tämän vuoden kovimmat.
Eläinten kärsimystä en kestä missään muodossa. Se ei itketä, vaan nostaa toiminnan tasoa.