Petri Tamminen - Muita hyviä ominaisuuksia
"Kun pelikaverit riisuvat pukukopissa kamppeitaan, pelkään että suustani pääsee: OLETTEKO MUUTEN LUKENEET MAILA PYLKKÖSEN RUNOJA? Niin lähellä on tuho täällä, niin lyhyt on askel suojatien reunasta rekkojen alle."
Muita hyviä ominaisuuksia sain lahjaksi tädiltäni ja sedältäni, ja se on ensimmäinen tämän vuoden puolella aloitettu ja luettu kirja. Kirja kertoo Petri Tamminen -nimisestä kirjailijasta, jota vaivaa mahdoton ujous. Se rajoittaa hänen elämäänsä suhteettomasti, mutta kirvoittaa hienoja ajatelmia, kuten
"Kaurismäkeläinen yhteisymmärrys on suomalaisen unelman tarkka kuva. Se on se meidän satumaamme. Väärinymmärryksen sijasta siellä vallitsee ymmärrys, ahdistuksen sijasta vapaus. Vapaus siitä häpeästä, jolla suomalainen toista suomalaista uhkaa."
Kirja on pieni, mutta silti suuri. Se tuo hyvin esille ujon ja häpeilevän ihmisen maailmankuvaa, kertoo mieheydestä, suomalaisuudesta ja häpeästä. Pystyin samastumaan henkilöön hyvin, koska itsekin ujoudesta kärsin, en onneksi kuitenkaan niin paljon kuin pienempänä (enkä niin paljon kuin Tamminen). Kirjan kautta pystyin kyllä muistamaan elämän ei niin kovin kauan sitten ja ymmärtämään, kuinka tärkeää on koettaa päästä kaikkinielevästä ujoudesta edes vähän. Vieläkin jään helposti syrjästäkatsojaksi isommassa porukassa, ja kun puhumattomuutta kestää tarpeeksi kauan, kynnys puhumiseen kasvaa suhteettomaksi. Esitelmänpito on karmeimpia asioita koulussa, ainakin jos sen joutuu tekemään yksin! Minullakin on siis vielä paljon tehtävänä ujouden voittamisen suhteen.
Jäin kyllä miettimään, että kuinka paljon Tamminen on oikeasti laittanut itseään Tammiseen (...). Onko hän ihan oikeasti tuollainen, ja ovatko kirjassa tapahtuneet asiat tapahtuneet oikeasti? Kaiketi kirjassa jotain totuuspohjaa on, sillä eihän muuten olisi ollut mitään järkeä pistää kirjailijaa kirjan henkilöksi?
Hauska, koskettava ja hieno pieni kirja. Hyvä startti alkavalle kirjavuodelle! Tämä on myös hyvä muistutus siitä, miksi ei kannata aina valita luettavaansa pelkän kannen perusteella... En nimittäin olisi varmasti ikinä lukenut tätä, jos en olisi saanut lahjaksi.
Muita hyviä ominaisuuksia sain lahjaksi tädiltäni ja sedältäni, ja se on ensimmäinen tämän vuoden puolella aloitettu ja luettu kirja. Kirja kertoo Petri Tamminen -nimisestä kirjailijasta, jota vaivaa mahdoton ujous. Se rajoittaa hänen elämäänsä suhteettomasti, mutta kirvoittaa hienoja ajatelmia, kuten
"Kaurismäkeläinen yhteisymmärrys on suomalaisen unelman tarkka kuva. Se on se meidän satumaamme. Väärinymmärryksen sijasta siellä vallitsee ymmärrys, ahdistuksen sijasta vapaus. Vapaus siitä häpeästä, jolla suomalainen toista suomalaista uhkaa."
Kirja on pieni, mutta silti suuri. Se tuo hyvin esille ujon ja häpeilevän ihmisen maailmankuvaa, kertoo mieheydestä, suomalaisuudesta ja häpeästä. Pystyin samastumaan henkilöön hyvin, koska itsekin ujoudesta kärsin, en onneksi kuitenkaan niin paljon kuin pienempänä (enkä niin paljon kuin Tamminen). Kirjan kautta pystyin kyllä muistamaan elämän ei niin kovin kauan sitten ja ymmärtämään, kuinka tärkeää on koettaa päästä kaikkinielevästä ujoudesta edes vähän. Vieläkin jään helposti syrjästäkatsojaksi isommassa porukassa, ja kun puhumattomuutta kestää tarpeeksi kauan, kynnys puhumiseen kasvaa suhteettomaksi. Esitelmänpito on karmeimpia asioita koulussa, ainakin jos sen joutuu tekemään yksin! Minullakin on siis vielä paljon tehtävänä ujouden voittamisen suhteen.
Jäin kyllä miettimään, että kuinka paljon Tamminen on oikeasti laittanut itseään Tammiseen (...). Onko hän ihan oikeasti tuollainen, ja ovatko kirjassa tapahtuneet asiat tapahtuneet oikeasti? Kaiketi kirjassa jotain totuuspohjaa on, sillä eihän muuten olisi ollut mitään järkeä pistää kirjailijaa kirjan henkilöksi?
Hauska, koskettava ja hieno pieni kirja. Hyvä startti alkavalle kirjavuodelle! Tämä on myös hyvä muistutus siitä, miksi ei kannata aina valita luettavaansa pelkän kannen perusteella... En nimittäin olisi varmasti ikinä lukenut tätä, jos en olisi saanut lahjaksi.
Kommentit