Andrea Maria Schenkel - Bunkkeri
"Kun äiti oli teljetty yläkertaan, minä sain leikkiä vapaasti. Koko päivän ja koko yön. Isä oli silloin poissa. Tuli vasta monen päivän päästä humalassa takaisin. Toisinaan äiti huusi isää. "Ole hyvä ja avaa! Ole kiltti, avaa ovi!" [..] En halunnut kuulla äidin huutoa, en voinut auttaa häntä. Isä oli oikeassa. Isä oli aina oikeassa."
Bunkkeri on tarina kahdesta rikki menneestä ihmisestä, sieppaajasta ja siepatusta. Mies sieppaa naisen vakivaltaisesti mukaansa, mutta antaa tämän olla pääosin rauhassa, vaatimatta seksiä tai rahaa. Nainen näkee miehessä jotain tuttua, miehen, jonka elämän tuhosi kauan sitten... Hiljalleen roolit alkavatkin sekoittua.
Kirja on todella lyhyt, 142 sivua, mutta se on hengästyttävän nopea erityisesti lopussa. Kirjaa on pakko ahmia, jotta saa selville kuinka käy. Kirjassa ei ole lukuja, on vain miehen ja naisen näkökulma tyylikkäästi kirjasimella ja fontilla erotettuna, sekä omituisia pätkiä sairaalan leikkaussalista ulkopuolisen silmin. Kumpi onkaan leikkauspöydällä operoitavana?
Eri näkökulmat tuovat voimakkaan jännitteen ja kuvaavat hyvin naisen sisäistä särkymistä vankeudessaan. Mies on ollut rikki jo kauan.
Sieppaaja on karmivan kiehtova henkilö. Väkivaltainen isä on jättänyt häneen voimakkaan jälkensä, ja välillä hänkin on väkivaltainen. Kuitenkin hän vihaa isäänsä ja sitä, mitä tämä teki hänen äidilleen. Toisaalta hän on siepattuaan kohtaan julma, toisaalta lempeä. Naisesta saa kirjan edetessä ei-niin-mairittelevan kuvan, mutta mielen rikkoutuminen ei voi olla koskettamatta. Ja hirvittämättä. Molemmat henkilöt ovat omituisia ja arvaamattomia.
Enempää en juonesta kerro, sillä en halua pilata lukukokemusta. Sanon vain, että lukekaa! Tätä ei olla taidettukaan esitellä blogeissa vielä? Kirja onkin ihan uusi. Kirjailijan taito kuvata elämän karmeuksia ei ole hävinnyt mihinkään, tosin pidin esikoisesta enemmän. Pisteitä myös yllättävästä lopusta!
Bunkkeri on tarina kahdesta rikki menneestä ihmisestä, sieppaajasta ja siepatusta. Mies sieppaa naisen vakivaltaisesti mukaansa, mutta antaa tämän olla pääosin rauhassa, vaatimatta seksiä tai rahaa. Nainen näkee miehessä jotain tuttua, miehen, jonka elämän tuhosi kauan sitten... Hiljalleen roolit alkavatkin sekoittua.
Kirja on todella lyhyt, 142 sivua, mutta se on hengästyttävän nopea erityisesti lopussa. Kirjaa on pakko ahmia, jotta saa selville kuinka käy. Kirjassa ei ole lukuja, on vain miehen ja naisen näkökulma tyylikkäästi kirjasimella ja fontilla erotettuna, sekä omituisia pätkiä sairaalan leikkaussalista ulkopuolisen silmin. Kumpi onkaan leikkauspöydällä operoitavana?
Eri näkökulmat tuovat voimakkaan jännitteen ja kuvaavat hyvin naisen sisäistä särkymistä vankeudessaan. Mies on ollut rikki jo kauan.
Sieppaaja on karmivan kiehtova henkilö. Väkivaltainen isä on jättänyt häneen voimakkaan jälkensä, ja välillä hänkin on väkivaltainen. Kuitenkin hän vihaa isäänsä ja sitä, mitä tämä teki hänen äidilleen. Toisaalta hän on siepattuaan kohtaan julma, toisaalta lempeä. Naisesta saa kirjan edetessä ei-niin-mairittelevan kuvan, mutta mielen rikkoutuminen ei voi olla koskettamatta. Ja hirvittämättä. Molemmat henkilöt ovat omituisia ja arvaamattomia.
Enempää en juonesta kerro, sillä en halua pilata lukukokemusta. Sanon vain, että lukekaa! Tätä ei olla taidettukaan esitellä blogeissa vielä? Kirja onkin ihan uusi. Kirjailijan taito kuvata elämän karmeuksia ei ole hävinnyt mihinkään, tosin pidin esikoisesta enemmän. Pisteitä myös yllättävästä lopusta!
Kommentit
Tämä odottaa minua ja teen sen välityönä, mutta tietenkin dekkariharrastajana siitä nauttien, sillä romaanit ovat nyt tuhteja ja aikaavieviä.
Mukavaa naistenpäivää, Anki♥