Michael Cunnigham - Tunnit

"Virginia seisoo oviaukossa ja katselee vaihtuvia kuvioita niin kuin katselisi aaltojen raukenemista rantaan. Niin, Clarissa on rakastanut naista. Clarissa on suudellut naista, vain kerran. Clarissa on kuin orpo, syvästi yksinäinen, mutta hän ei kuole."

Tunnit on kaunis ja loistava kunnianosoitus Virginia Woolfille, hänen elämälleen ja hänen kirjalleen Mrs. Dalloway. Se kuvaa kolmea naista kolmena eri aikakautena. Virginia kirjoittaa Mrs. Dallowayta vuonna 1923, Laura Brown lukee sitä vuonna 1949 koettaen selvitä järjissään äidin ja vaimon rooleissaan ja Clarissa "Mrs. Dalloway" Vaughan aikoo järjestää juhlat AIDSia sairastavalle ystävälleen je entiselle rakastetulleen Richardille 1900-luvun lopulla. Naisten äänet vuorottelevat harmonisesti ja Virginian romaanin tapahtumat kietoutuvat kiehtovasti seuraavien sukupolvien kasvattien elämään.
  Olin jo halunnut pitkään lukea tämän kirjan ja onneksi sain sen nyt luettavaksi! Kirja on todella hieno. Loppupuoli oli parasta antia ja ikiaikaiset kuolemaan liittyvät ajatukset ja pelot saavat lukijan eläytymään ja miettimään asiaa omalla ja läheisten kohdalla. Olen melko sanaton enkä osaa ja jaksa tehdä tarkkaa syväanalyysia. Sanon vain, että lukekaa ensin Mrs. Dalloway ja sitten tämä. Kuinka hienoja ja rohkeita naisia! Jokainen omalla tavallaan vähän eksyksissä. Koskettavinta ja kiinnostavinta antia olivat Virginian osuudet. Pitää tottakai muistaa, että tämä on vain Cunninghamin tulkinta ja näkemys asiasta, mutta joka tapauksessa hän tekee sen vakuuttavasti. Kun Virginia äänten ahdistamana kulkee kivi taskussaan jokeen... Se osui ja upposi, sai esiin itsemurhan koko raadollisuuden ja sen lopullisuuden. Juuri lopullisuus on avainsana tähän kirjaan. Jokainen hahmo miettii joistakin asioista, mitä jos olisin tehnyt tämän toisin? Niinhän me kaikki teemme. Kerta kaikkiaan upea kirja. Suosittelen!