Kaj Kalin - Veressä
"Valmista. Talvi voi tulla ja olla kotonaan. Aika elää muutama päivä jouten ja kerrata sylikkäin kesää."
Kaj Kalinin teos Veressä on yksi erikoisimmista kirjoista, jonka olen lukenut. Takakannessa sanotaan sen olevan "aforistiikan, proosarunon ja romaanin välimaastossa." Itse jättäisin romaani-määritelmän heti kättelyssä pois, sillä ei tästä sellaista mitenkään saa. Koko kirja on tuollaisia lyhyitä pätkiä. Aforistiikan ja proosarunon välimaasto taas on osuvasti sanottu. Kuka vetää rajan?
Veressä on ollut HLBTI-kirjallisuuden listallani jo kauan ja mielestäni hienon nimen houkuttamana lainasin sen kirjastosta. Se maalailee ajatelmia rakkaudesta, sairastumisesta, kuolemasta ja elämästä kertoen melko todennäköisesti kahden miehen välisen rakkaustarinan. Sukupuolet eivät tule esille suoraan, mutta itse tulkitsisin henkilöt miehiksi ja jonkin syyn takiahan kirja löytyy tuolta listalta.
Aloin lukea kirjaa mahdollisimman huonona ajankohtana: ennen nukkumaan menoa. Näin vaikeasti avautuvaa ja syvällistä ajatuksenvirtaa ei ikinä pitäisi lukea silloin. Huomasin eron, kun otin teoksen mukaani mökille ja luin sitä päivällä. Hämmästyin - eihän tämä olekaan yli hilseen menevää ja sekavaa, vaan ajattelemaan panevaa ja upeaa! Vähän puolen välin jälkeen aloin päästä kärryille ja sitten olikin jo pakko lukea koko teksti loppuun. Täytyy myöntää, että edelleenkään en ymmärtänyt aivan kaikkea, mutta se ei haittaa. Tajusin tarpeeksi.
"Veljesi viipyi unesi ajan. Rakastaa sinua, toivoo meille molemmille hyvää. Sanoo "ymmärtävänsä". Alhaalla kadulla näen miten hän juoksee parkkipaikalle. Eikä hän ole ainoa. Muutkin juoksevat. He ovat vähällä myöhästyä maailmasta."
Kaj Kalinin teos Veressä on yksi erikoisimmista kirjoista, jonka olen lukenut. Takakannessa sanotaan sen olevan "aforistiikan, proosarunon ja romaanin välimaastossa." Itse jättäisin romaani-määritelmän heti kättelyssä pois, sillä ei tästä sellaista mitenkään saa. Koko kirja on tuollaisia lyhyitä pätkiä. Aforistiikan ja proosarunon välimaasto taas on osuvasti sanottu. Kuka vetää rajan?
Veressä on ollut HLBTI-kirjallisuuden listallani jo kauan ja mielestäni hienon nimen houkuttamana lainasin sen kirjastosta. Se maalailee ajatelmia rakkaudesta, sairastumisesta, kuolemasta ja elämästä kertoen melko todennäköisesti kahden miehen välisen rakkaustarinan. Sukupuolet eivät tule esille suoraan, mutta itse tulkitsisin henkilöt miehiksi ja jonkin syyn takiahan kirja löytyy tuolta listalta.
Aloin lukea kirjaa mahdollisimman huonona ajankohtana: ennen nukkumaan menoa. Näin vaikeasti avautuvaa ja syvällistä ajatuksenvirtaa ei ikinä pitäisi lukea silloin. Huomasin eron, kun otin teoksen mukaani mökille ja luin sitä päivällä. Hämmästyin - eihän tämä olekaan yli hilseen menevää ja sekavaa, vaan ajattelemaan panevaa ja upeaa! Vähän puolen välin jälkeen aloin päästä kärryille ja sitten olikin jo pakko lukea koko teksti loppuun. Täytyy myöntää, että edelleenkään en ymmärtänyt aivan kaikkea, mutta se ei haittaa. Tajusin tarpeeksi.
"Veljesi viipyi unesi ajan. Rakastaa sinua, toivoo meille molemmille hyvää. Sanoo "ymmärtävänsä". Alhaalla kadulla näen miten hän juoksee parkkipaikalle. Eikä hän ole ainoa. Muutkin juoksevat. He ovat vähällä myöhästyä maailmasta."
Kommentit