"Kyllä minä niin mieleni pahoitin..."
Tämä kirja ei esittelyä kaipaa. Tuomas Kyrön hitti Mielensäpahoittaja (WSOY 2010) on kiertänyt lähes jokaisessa kirjablogissa ja siitä on varmasti kuullut jokainen suomalainen, tulihan se kuunnelmana radiostakin.
En ole tainnut kuulla kenenkään haukkuneen kirjaa ja olin vähän huolissani ennen lukemista. Yleensä kun jotain kehutaan maasta taivaaseen, joko odotukset nousevat järjettömiksi tai sitten tulee tiukka vastareaktio eikä halua ikinä enää kuullakaan mokomasta. Onneksi nyt ei käynyt kumpaakaan! Pidin romaanista (?) kovasti, sillä minussakin taitaa asua varsinainen mielensäpahoittaja. Kyrön huumori on jotenkin hirveän suomalaista ja sellaista ammattimaista vakavan koomikon hauskuutusta. Pidin Kyröstä ja hänen huumoristaan myös mainiossa Hyvät ja huonot uutiset -ohjelmassa.
Luulen, että juuri sellainen yllättävä samastumisen tunne tekee tästä kirjasta niin menestyneen ja pidetyn. Mielensäpahoittaja, 80-vuotias mies, on osuva henkilö, joka ajattelee rehdisti ja avoimesti sen, mitä me muut mietimme salaa mielessämme. Hassuuden takana tuntuu olevan hämmentävän usein perää. Suurin osa meistä, ellei kaikki, on ainakin välillä aikamoisia vastarannankiiskejä ja nostalgikkoja, jotka harmistuvat junan vauhdilla eteenpäin kulkevasta ajasta. Kultaamme muistot herkästi ja ajattelemme, että ennen oli paremmin. Yleensä ei ole ollut, mutta joskus kyllä.
Loppuun vielä pieni huumoripala kirjasta. :)
"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun taas oli tämä että kaksi pakettia per talous. Mistä ne sen siellä kaupassa tietävät, ketkä kuuluvat samaan talouteen? Ihan hyvin voi mies ja rouva ja lapset mennä eri jonoihin ja jokainen ostaa ne kaksi pakettia. Kyllä ei meinaa mahtua farmariauton takaosaan kaikki paketit. Kyllä isäihminen hymyilee siinä sitten partaansa, että jopas huiputin kauppiasta, montako euroa säästin ja taas voi ostaa valkosipulijuustomaustettuja makkaroita pihagrilliin.
(...)Entä mitä se tarkoittaa, että ei jälleenmyyjille? Pelkääkö ne, että jälleenmyyjä ostaa kaikki paketit pikkuhiljaa perheensä kanssa, luikertelee kassalta kassalle ja myy kaupan pihassa kalliimmalla? Oletteko te siellä Prisman ja Citymarketin johdossa Helsingistä vai muuten vain idiootteja?
(...)Mitä sitten siitä, jos jälleenmyyjä jää kiinni? Mistä jälleenmyyjän tunnistaa? Onko niillä pitkä takki ja pälyilevä katse? Minä esimerkiksi tunnen Kolehmaisen Unskin, joka on jälleenmyyjä ja ihan reilu kaveri vaikka saattaa juoda perjantaisin neljä pulloa keskiolutta."
En ole tainnut kuulla kenenkään haukkuneen kirjaa ja olin vähän huolissani ennen lukemista. Yleensä kun jotain kehutaan maasta taivaaseen, joko odotukset nousevat järjettömiksi tai sitten tulee tiukka vastareaktio eikä halua ikinä enää kuullakaan mokomasta. Onneksi nyt ei käynyt kumpaakaan! Pidin romaanista (?) kovasti, sillä minussakin taitaa asua varsinainen mielensäpahoittaja. Kyrön huumori on jotenkin hirveän suomalaista ja sellaista ammattimaista vakavan koomikon hauskuutusta. Pidin Kyröstä ja hänen huumoristaan myös mainiossa Hyvät ja huonot uutiset -ohjelmassa.
Luulen, että juuri sellainen yllättävä samastumisen tunne tekee tästä kirjasta niin menestyneen ja pidetyn. Mielensäpahoittaja, 80-vuotias mies, on osuva henkilö, joka ajattelee rehdisti ja avoimesti sen, mitä me muut mietimme salaa mielessämme. Hassuuden takana tuntuu olevan hämmentävän usein perää. Suurin osa meistä, ellei kaikki, on ainakin välillä aikamoisia vastarannankiiskejä ja nostalgikkoja, jotka harmistuvat junan vauhdilla eteenpäin kulkevasta ajasta. Kultaamme muistot herkästi ja ajattelemme, että ennen oli paremmin. Yleensä ei ole ollut, mutta joskus kyllä.
Loppuun vielä pieni huumoripala kirjasta. :)
"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun taas oli tämä että kaksi pakettia per talous. Mistä ne sen siellä kaupassa tietävät, ketkä kuuluvat samaan talouteen? Ihan hyvin voi mies ja rouva ja lapset mennä eri jonoihin ja jokainen ostaa ne kaksi pakettia. Kyllä ei meinaa mahtua farmariauton takaosaan kaikki paketit. Kyllä isäihminen hymyilee siinä sitten partaansa, että jopas huiputin kauppiasta, montako euroa säästin ja taas voi ostaa valkosipulijuustomaustettuja makkaroita pihagrilliin.
(...)Entä mitä se tarkoittaa, että ei jälleenmyyjille? Pelkääkö ne, että jälleenmyyjä ostaa kaikki paketit pikkuhiljaa perheensä kanssa, luikertelee kassalta kassalle ja myy kaupan pihassa kalliimmalla? Oletteko te siellä Prisman ja Citymarketin johdossa Helsingistä vai muuten vain idiootteja?
(...)Mitä sitten siitä, jos jälleenmyyjä jää kiinni? Mistä jälleenmyyjän tunnistaa? Onko niillä pitkä takki ja pälyilevä katse? Minä esimerkiksi tunnen Kolehmaisen Unskin, joka on jälleenmyyjä ja ihan reilu kaveri vaikka saattaa juoda perjantaisin neljä pulloa keskiolutta."
Kommentit
Leena: Haasteeseen on nyt vastattu! :)