Edgar Allan Poe - Korppi ja kultakuoriainen ja muita kertomuksia
"Olin sairas - pitkällinen kauhu oli tehnyt minut kuolemansairaaksi; ja kun he lopulta irrottivat kahleeni ja antoivat minun istua, tunsin että aistimeni olivat pettämäisillään."
Edgar Allan Poen kuuluisa novellikokoelma Korppi ja kultakuorianen ja muita kertomuksia on maineensa veroinen. Ihanan karmivaa 1800-lukulaista kauhua, joka esiintyy kellareissa, linnoissa, kartanoissa ja muissa perinteisissä miljöissä.
Rakastan tuon ajan kirjailijoiden tapaa käyttää puhuttelua! Tiedän monen inhoavan sitä, mutta minuun se vetoaa. Tuntuu, että kertoja todellakin puhuu minulle ottaessaan kontaktia. Kertojissakin oli jotain hurmaavan 1800-lukulaista; he ovat ainakin päällisin puolin varsin sivistyneitä ja käyttävät hyvätapaista kieltä, mikä johtaa usein tahattomaan huumoriin ainakin minun huumorintajullani. Useimmissa novelleista kertoja koki kauheuksia, koska oli sortunut vääryyden polulle. Tai sitten joku muu henkilöistä oli sortunut - joka tapauksessa kauhut eivät yleensä kohdanneet viattomia.
Kokoelma oli aika lailla tasaisen hyvä. Loppupuolen meriaiheiset novellit olivat hieman puuduttavia, mutta kaikki muut taisivatkin olla hyviä. Osa niistä oli oikeasti aika karmeita ja ennen kaikkea ällöttäviä. Ainakin kahdessa novellissa kuolleeksi luultu nainen nousi arkustaan ja tuli vainoamaan miestään. Sellaisen kauhun koen ainakin jonkin verran pelottavana. Kiinnostava seikka on sekin, että kaikki tapahtuu hyvin pitkälti realistisesti, kunnes loppupuolella tulee yliluonnollisia sävyjä. Ehkä juuri siinä piilee novellien kauhuarvo.
En kaiketi ole ikinä ollut novellien vierastaja, mutta yhtä kaikki olen aina lukenut niitä vähänlaisesti. Siksipä novellihaaste osui kuin nyrkki silmään. Kurkkasin haasteeseen suostuttuani blogini novellisaldoa ja laihaksihan se jäi. Onkin siis kiintoisaa matkata uusille suunnille! Ehkäpä tänä vuonna teemana voisi olla kaikenlainen avoimuus, niin elämässä yleensä kuin kirjallisuudessakin? Eri romaanigenrejä, runoja, novelleja, satuja, lasten- ja nuortenkirjoja, tietokirjoja... Tunnetusti vain taivas on rajana.
Osallistun siis novellihaasteeseen ja olen nyt suorittanut osion 1/3.
Edgar Allan Poen kuuluisa novellikokoelma Korppi ja kultakuorianen ja muita kertomuksia on maineensa veroinen. Ihanan karmivaa 1800-lukulaista kauhua, joka esiintyy kellareissa, linnoissa, kartanoissa ja muissa perinteisissä miljöissä.
Rakastan tuon ajan kirjailijoiden tapaa käyttää puhuttelua! Tiedän monen inhoavan sitä, mutta minuun se vetoaa. Tuntuu, että kertoja todellakin puhuu minulle ottaessaan kontaktia. Kertojissakin oli jotain hurmaavan 1800-lukulaista; he ovat ainakin päällisin puolin varsin sivistyneitä ja käyttävät hyvätapaista kieltä, mikä johtaa usein tahattomaan huumoriin ainakin minun huumorintajullani. Useimmissa novelleista kertoja koki kauheuksia, koska oli sortunut vääryyden polulle. Tai sitten joku muu henkilöistä oli sortunut - joka tapauksessa kauhut eivät yleensä kohdanneet viattomia.
Kokoelma oli aika lailla tasaisen hyvä. Loppupuolen meriaiheiset novellit olivat hieman puuduttavia, mutta kaikki muut taisivatkin olla hyviä. Osa niistä oli oikeasti aika karmeita ja ennen kaikkea ällöttäviä. Ainakin kahdessa novellissa kuolleeksi luultu nainen nousi arkustaan ja tuli vainoamaan miestään. Sellaisen kauhun koen ainakin jonkin verran pelottavana. Kiinnostava seikka on sekin, että kaikki tapahtuu hyvin pitkälti realistisesti, kunnes loppupuolella tulee yliluonnollisia sävyjä. Ehkä juuri siinä piilee novellien kauhuarvo.
En kaiketi ole ikinä ollut novellien vierastaja, mutta yhtä kaikki olen aina lukenut niitä vähänlaisesti. Siksipä novellihaaste osui kuin nyrkki silmään. Kurkkasin haasteeseen suostuttuani blogini novellisaldoa ja laihaksihan se jäi. Onkin siis kiintoisaa matkata uusille suunnille! Ehkäpä tänä vuonna teemana voisi olla kaikenlainen avoimuus, niin elämässä yleensä kuin kirjallisuudessakin? Eri romaanigenrejä, runoja, novelleja, satuja, lasten- ja nuortenkirjoja, tietokirjoja... Tunnetusti vain taivas on rajana.
Osallistun siis novellihaasteeseen ja olen nyt suorittanut osion 1/3.
Kommentit