John Irving - Garpin maailma
En ole koskaan lukenut mitään vastaavaa! John Irvingin Garpin maailma (The World Accordin to Garp, 1987 Tammi, suomentanut Kristiina Rikman) on niin omalaatuinen kirja, etten osaa verrata sitä mihinkään.
Se käy läpi ensin Garpin äidin Jennyn vaiheet poikansa syntymään ja kuvaa sitten sekä Garpin että hänen lähimpiensä koko elämänkaaren.
Garpin maailmassa on jotain sanoinkuvaamatonta: se on yhtä aikaa karmea ja mahdoton, mutta myös lämmin ja liikuttava. Ihmiset ovat typeriä ja tekevät vääryyksiä, mutta toisaalta he ovat koomisia ja rakastettavia. Mutta sellaisiahan me ihmiset usein olemme! Irving on siis onnistunut kuvaamaan ihmisyyden osuvasti, vaikka siinä onkin tiettyä epäuskottavuutta oikean elämän ihmisiin verrattuna. Kerta kaikkiaan hienoa!
Kirjaa sävyttää jatkuva huumori, vaikka osa tapahtumista onkin niin traagisia, ettei niille osaa nauraa eikä aina ole varmaan tarkoituskaan. Toisaalta osa kauheista tapahtumista on tuotu esille niin koomisessa valossa, ettei nauramista voi estää. Minun huumoriini Irving vetoaa, mutta voin kuvitella, etteivät läheskään kaikki ymmärrä hänen hauskuuttaan.
Henkilöt ovat ikimuistoisia. Itse Garp, uskoton aviomies, kirjailijana luovasti hullu ja isänä neuroottinen ja rakastava. Hänen äitinsä Jenny Fields, sairaanhoitajaksi luotu auttaja ja tarkan maailmakuvan omaava järkevä nainen. Garpin vaimo Helen, lukenut ja älykäs nainen, joka tuntuu pitävän järjen ääntä elossa välillä surrealistisessa arjessa. Sukupuolensa korjannut Roberta, joka ei surullisesti oikein koskaan saa identiteettiään kohdalleen. Kaikki he ovat niin erehtyväisiä ja vajanaisia, ettei heistä voi olla pitämättä. Minä todella imeydyin kirjan maailmaan ja nautin paksusta romaanista.
Kirjasta löytyy hienoa ajankuvaa, vaikka tarkasti vuosia ei olekaan kerrottu ja itselläni ajantaju petti. Toinen maailmansota on menossa kirjan alussa, kun Jenny on töissä sairaalassa ja kohtaa tulevan lapsensa isän. Sitten eletään 50-lukua ja sen todellisuutta, kunnessa siirrytään vapautuneille 60- ja 70-luvuille. Pidin Garpin aikuisuudesta kertovaa ajanjaksoa kiinnostavimpana. Hänen elämänsä joutuu vääjäämättömästi tekemisiin voimakkaan feminismin toisen aallon kanssa hänen äitinsä kirjan myötä. Kirjassa sivutaankin paljon sorrettujen ryhmien kohtaloita, jotka kiteytyvät pitkälti Robertaan ja pikkuiseen Ellen Keyesiin. Näitäkin asioita kuvataan armottoman humoristisesti, mutta samaan aikaan lämpimästi.
Suosittelen ehdottomasti! Jos olet joskus aikonut lukea Irvingia, älä jätä ainakaan tätä kirjaa välistä.
Se käy läpi ensin Garpin äidin Jennyn vaiheet poikansa syntymään ja kuvaa sitten sekä Garpin että hänen lähimpiensä koko elämänkaaren.
Garpin maailmassa on jotain sanoinkuvaamatonta: se on yhtä aikaa karmea ja mahdoton, mutta myös lämmin ja liikuttava. Ihmiset ovat typeriä ja tekevät vääryyksiä, mutta toisaalta he ovat koomisia ja rakastettavia. Mutta sellaisiahan me ihmiset usein olemme! Irving on siis onnistunut kuvaamaan ihmisyyden osuvasti, vaikka siinä onkin tiettyä epäuskottavuutta oikean elämän ihmisiin verrattuna. Kerta kaikkiaan hienoa!
Kirjaa sävyttää jatkuva huumori, vaikka osa tapahtumista onkin niin traagisia, ettei niille osaa nauraa eikä aina ole varmaan tarkoituskaan. Toisaalta osa kauheista tapahtumista on tuotu esille niin koomisessa valossa, ettei nauramista voi estää. Minun huumoriini Irving vetoaa, mutta voin kuvitella, etteivät läheskään kaikki ymmärrä hänen hauskuuttaan.
Henkilöt ovat ikimuistoisia. Itse Garp, uskoton aviomies, kirjailijana luovasti hullu ja isänä neuroottinen ja rakastava. Hänen äitinsä Jenny Fields, sairaanhoitajaksi luotu auttaja ja tarkan maailmakuvan omaava järkevä nainen. Garpin vaimo Helen, lukenut ja älykäs nainen, joka tuntuu pitävän järjen ääntä elossa välillä surrealistisessa arjessa. Sukupuolensa korjannut Roberta, joka ei surullisesti oikein koskaan saa identiteettiään kohdalleen. Kaikki he ovat niin erehtyväisiä ja vajanaisia, ettei heistä voi olla pitämättä. Minä todella imeydyin kirjan maailmaan ja nautin paksusta romaanista.
Kirjasta löytyy hienoa ajankuvaa, vaikka tarkasti vuosia ei olekaan kerrottu ja itselläni ajantaju petti. Toinen maailmansota on menossa kirjan alussa, kun Jenny on töissä sairaalassa ja kohtaa tulevan lapsensa isän. Sitten eletään 50-lukua ja sen todellisuutta, kunnessa siirrytään vapautuneille 60- ja 70-luvuille. Pidin Garpin aikuisuudesta kertovaa ajanjaksoa kiinnostavimpana. Hänen elämänsä joutuu vääjäämättömästi tekemisiin voimakkaan feminismin toisen aallon kanssa hänen äitinsä kirjan myötä. Kirjassa sivutaankin paljon sorrettujen ryhmien kohtaloita, jotka kiteytyvät pitkälti Robertaan ja pikkuiseen Ellen Keyesiin. Näitäkin asioita kuvataan armottoman humoristisesti, mutta samaan aikaan lämpimästi.
Suosittelen ehdottomasti! Jos olet joskus aikonut lukea Irvingia, älä jätä ainakaan tätä kirjaa välistä.
Kommentit
Ihana lukea tällaisia vaikutuksen tehneitä lukukokemuksia.
Suosittelen Irvingiltä erityisesti myös Kaikkia isäni hotelleja ja Oman elämänsä sankaria.
Liisa: Noiden kirjojen lukemista olenkin jo harkinnut. (: