11 asiaa -haaste

Sain Lukutoukalta tämän haasteen, kiitoksia! Nyt kyllä oion mutkia suoraksi enkä jaa tätä eteenpäin.
Jaoin nimittäin vastottain Liebsterin ja siihenkin oli työlästä löytää tarpeeksi alle 200 lukijan blogeja - varsinkaan sellaisia, joita en ole aikaisemmin haastanut.

1. Olen innostunut ruuanlaitosta ja teenkin nykyään usein perheen syömiset.
2. Kevät on lempivuodenaikani.
3. Olen etsinyt ja löytänyt aiemmin vieraaksi jääneitä bändejä, kuten Amorphisin, Alcestin ja Insomniumin. Suosittelen erityisesti keskimmäistä, sillä yhtyeen musiikki on kuin unimaailmasta!
4. Olen päässyt aika hyvin järkälekirjojen pelostani.
5. Olen hämmästyttävän innostunut klassikoista.
6. Olen ruvennut myös paikkaamaan aukkoja sivistyksessäni elokuvien osalta. Olen katsonut elokuvia suhteellisen vähän.
7. Aion tulevaisuudessa ostaa kunnon kameran ja opetella kuvaamaan. Jospa blogiinkin saisi sitten joskus kuvia. (:
8. Koen muuttuneeni ihmisenä voimakkaasti ja peruuttamattomasti. En ole varma, onko muutos hyvä.
9. Minulla on krooninen suklaanhimo. En käsitä, miten yksittäinen 'tuote' voi aiheuttaa sellaisen tunteen! Painiskelenkin asian kanssa jatkuvasti.
10. Syyllistyn helposti.
11. Pidän paljon kissoista ja minulla onkin kaksi kehräävää karvakasaa.

1. Voice of Finland vai Idols?
Voice of Finland ehdottomasti! Huomattavasti oikeudenmukaisempi ja järkevämpi formaatti. Pidän
myös valmentajien kannustavuudesta ja positiivisuudesta. Idolsin ilkeys ja nöryytys ällöttää minua eivätkä laulajat ole yleensä kaksisia.

2. Tuomas Kyrö vai Miika Nousiainen?

Kauhea valinta! Näin kirjanäkökulmasta mahdoton sanoa, koska Nousiaiselta en ole lukenut vielä mitään ja Kyröltäkin vain Mielensäpahoittajan. Tv-persoonina Hyvissä ja huonoissa uutisissa molemmat ovat huippuja enkä osaa valita.

3. Kirjeet vai sähköposti?
Kirjeet. Ne ovat ihanasti vanhanaikaisia ja romanttisia. Ne myös säilyvät valtavan kauan, jos niitä säilyttää hyvin. Sähköpostit ovat tylsiä, moderneja ja persoonattomia. Kieltämättä käytännöllisiä, mutta silti.

4. Fantasia vai tositarina?

Taas mahdoton valinta! Mielikuvituksen tuotteet ovat parhaimmillaan kiehtovia ja niin uskottavia, että niihin haluaa uskoa totena. Toisaalta totuus on usein tarua ihmeellisempää ja myös tositarinat ovat usein kiinnostavia.

5. Rock vai pop?

Tavallaan ei kumpikaan, sillä oma genreni on vahvasti metalli. Rock tietystii liittyy siihen, mutta on genrenä minulle usein liian kevyt ja tunteita herättämätön. Poppia vierastan, vaikka sieltäkin löytyy helmensä. Kallistun rockiin kuitenkin.

6. Näytelmä vai elokuva?

Elokuva. Näytelmiä olen nähnyt kyllä hyvin vähän ja nekin vähät ovat olleet ärsyttäviä ja huonosti näyteltyjä lapsille suunnattuja esityksiä. Olen lukenut muutaman näytelmän, joista useimmat ovat olleet melko mitäänsanomattomia. Kuten mainittua, elokuvia olen nähnyt vähän, mutta niihin vähiin lukeutuu useampi helmi.

7. Cheek vai Elastinen?

Artistina en pidä kummastakaan, koska en pidä rapista ja hip hopista. Mediapersoonana Elastinen on mieleeni, sillä hän on niin positiivinen ja innostuva. Hän on ehkä suosikkivalmentajani Voice of Finlandissa. Cheek kyllä yllätti Vain elämää -sarjassa. Ylimielisen julkisuuskuvan takaa tulikin esiin ujohko ja varautunut mies.

8. Tulevaisuus vai menneisyys?

Tulevaisuus, koska se on avoinna ja siihen voi vaikuttaa. Menneisyys on tärkeä, mutta siihen ei saa jäädä jumiin (sen kun muistaisikin).

9. Puhdistus vai Stalinin lehmät?

Stalinin lehmät. Puhdistus oli hieno ja tärkeä kirja, muttei yllä suosikkeihini Oksaselta. Stalinin lehmien teemat tulevat paljon lähemmäs, ja se on minusta kirjana ylipäänsä parempi.

10. Hiljaisuus vai äänet?
Riippuu tilanteesta. Jos äänet ovat miellyttäviä, esimerkiksi lempimusiikkia, niin se käy lähes aina. Silti hiljaisuus on tärkeää, erityisesti nukkumaan mennessä. En saa nukuttua, jos ei ole hiljaista.

11. Komedia vai draama?
Draama, koska ne ovat usein paremmin tehtyjä ja koskettavampia. Hyviä komedioita ei ole varmasti helppo tehdä, huumori on vaikea laji.

Kommentit

Pihi nainen sanoi…
Minulla on aivan sama tunne Puhdistuksen ja Stalinin lehmien kanssa. Stalinin lehmät on ehdottomasti suosikkini Oksaselta tähän mennessä. Todella elämänmakuinen kirja.
Anki sanoi…
Niin on, Pihi nainen! Monet ovat moittineet sitä sekavaksi ja täyteen ahdetuksi, mutta minusta se on aika lailla täydellinen kokonaisuus. (:
Oi, sun pitäisi ehdottomasti päästä teatteriin näkemään joku hyvä esitys! Luulen, että voisin rakastua teatteriinkin, jos näkisit muutaman hienon ja vaikuttavan taidepläjäyksen! ;-) Teatteri on parhaimmillaan huomattavasti voimakkaampi kokemus kuin elokuvat. Valitettavasti niitä hyviä teatteriesityksiä saa toisinaan metsästää, mutta parhaimmillaan teatteri räjäyttää tajunnan. :-D
Anki sanoi…
Reeta, teatteriin olisikin ihana joskus päästä!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen