Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat (Kannas 1)

 "Mutta luonto ei näitä tietoja kuunnellut, se eli omaa elämäänsä. Syreenit olivat valloittaneet kaupungin. Keskellä raunioituneita kortteleitakin ne kukkivat tuuheina pensaina. Niiden kukat suurina ja tuoksuvina. Juhannusruusut olivat juuri aukeamassa, niiden punaiset nuput kohosivat kohti kaikenherättävää aurinkoa, joka sodasta piittaamatta paistoi Patterinmäen takaa."

Laila Hietamiehen Hylätyt talot, autiot pihat kertoo sotavuodesta 1944. Joukko naisia ja lapsia on majoittuneena Karjalaan, kun uusi evakkomatka alkaa. Samaan aikaan miehet valmistautuvat epätoivoiseen Viipurin puolustamiseen.

Tartuin tähän kirjaan, koska se on kahdessakin haasteessa mukana. Ja onneksi tartuin! Imeydyin tarinaan niin lujaa, että piti välillä pitää taukoja. Ulkona käydessä tuntui ihan hullulta, että eletäänkin rauhan aikaa. Tarina iski kiinni luihin ja ytimiin, niin taitavasti Hietamies sanansa asettaa. Sodan mielettömyyttä seurataan niin naisten kuin miestenkin perspektiivistä, mikä tuo kaiken iholle.

Kirjassa seurataan eniten Helmi Elisaa ja hänen lähipiiriään. Helmi Elisa on menettänyt miehensä sodalle ja uusi evakkomatka pitäisi jaksaa. Hän kuitenkin myöhästyy evakkojunasta ja joutuu pommitukseen. Välillä seurataan sotilaiden Pekka Karjalaisen ja Aarne Heikkilän kohtaloita sodassa. Romaanin edetessä kaikkien henkilöiden kohtalot kietoutuvat tiiviisti toisiinsa.

Romaanista jää päällimmäisenä mieleen sodan mielettömyys ja sen tuottama tuska. Kaikki kärsivät, kuka henkisesti ja kuka myös fyysisesti sen seurauksia. Jatkosota on jo kestänyt pitkään ja kaikki ovat väsyneitä, mutta loppua ei näy. Kirja päättyykin kuvaukseen evakkojunasta: sodan loppuun ei ehditä. En tiedä, onko Hietamies kirjoittanut tälle kirjalle sitten vielä jatkoakin.

Tärkeänä teemana läpi kirjan kulkee myös pelko. Naiset pelkäävät, miehet pelkäävät. Nuori sotilas Arttu menettää hetkellisesti toimintakykynsä pelon vuoksi ja häpeää. Kaikilla on huoli läheisistään. En ole aiemmin lukenut sotakirjaa, jossa pelkoa käsiteltäisiin näin paljon. Tunsin itsekin pelon suorastaan kuristavana ja käänsin malttamattomana sivuja, jotta saisin tietää miten kaikkien käy.

Tiivistunnelmainen romaani ajasta, jota ei saa unohtaa. Suosittelen ehdottomasti!