Leena Lander - Käsky
"Jälkeenpäin ajatellen Miinan mielestä yllättävintä hetkessä ennen kuolemaa oli ollut sen hiljaisuus. Hiljaisuuden tyhjyys. Tuntui kuin känniset sotilaatkin olisivat ryhdistäytyneet ihmettelemään sitä. Minkäänlainen elämä ei tykyttänyt ennen laukausten kajahtamista. Pilvet pysyivät aloillaan. ja meri, sekin lakkasi kohisemasta."
Leena Landerin Käsky kertoo vuodesta 1918, kansalaissodasta, naisvangista, piilotetuista intohimoista. Eräs jääkäri lähtee itsepintaisesti viemään naispuolista punavankia virallisen tuomion eteen, vaikka nainen haluttaisiin tappaa välittömästi. Kahdeksan päivän aikana miehen ja naisen välille viriää omituinen yhteys. Leirillä sotatuomari Hallenberg ei tiedä, miten hänen tulisi menetellä naisen kanssa - tai ylipäänsä elämänsä.
Odotin aiheen takia paljon rajumpaa kirjaa kuin se olikaan, onneksi. Kirjassa toki on teloituksiakin, mutta ne ovat sivuseikka. Pääpaino on Hallenbergin, jääkärin ja naisvangin välisissä keskusteluissa ja jännitteissä. Valkoisen ja punaisen välinen tavattoman epätodennäköinen side oli varsin liikuttava osa tarinaa. Landerin kirjaa voi lukea eräänlaisena äänenä ihmisyyden puolesta, jos haluaa.
Kiinnostavin henkilö oli ehkäpä tuomari Hallenberg. Virallisesti häneltä odotetaan mahdollisimman paljon (kuoleman)tuomioita, mutta sisimmässään tuomari ei ole verenhimoinen mies. Kuitenkin hänessä on ilkeä puolensa, joka tulee jääkärin seurassa ilmi. Mielenkiintoisia ristiriitoja oli kyllä kaikissa kolmessa päähenkilössä.
Kappaleiden välillä on lainauksia, jotka koskevat susia ja niiden metsästystä. Ilmari Kiannon raaka sitaatti rinnastaa punaiset naiset susiin, petoihin, jotka pitää hävittää. Susilla ei kuitenkaan ole sen kummemmin tekemistä itse tarinan kanssa.
Tykkäsin tästä kirjasta. Luvut olivat sopivan lyhkäisiä ja teksti todella sujuvasti kirjoitettua. Oli mukavaa lukea tällainen erilainen tarina vuodesta 1918. Suosittelen!
Kommentit
Hyvää joulua sinulle Anneli!