Margaret Mitchell - Tuulen viemää

 

"Siinä lepäsi suojattomana koko hedelmällinen valtio suurine plantaaseineen, joilla oli enää vain naisia, lapsia, vanhoja ukkoja ja n********. Jenkit etenivät kahdeksankymmenen mailin levyisellä kaistaleella ryöstäen ja polttaen. Satoja koteja oli liekeissä, sadoissa kodeissa kajahtelivat jenkkien askeleet. Mutta Scarlettille, joka näki, kuinka sinitakkeja virtasi eteishalliin, se ei merkinnyt koko maan yhteistä koettelemusta, vaan henkilökohtaista, häntä ja hänen omaisiaan vastaan tähdättyä ilkityötä."

Margaret Mitchellin Tuulen viemää on eeppinen kertomus intohimoisesta rakkaudesta ja Yhdysvaltoja repivästä sisällissodasta. Kirjan alussa sota alkaa ja kirja päättyy 1870-luvun tienoille, rekonstruktion murtumiseen Georgiassa.

Miten aloittaisinkaan kertomaan tästä romaanista! Olen pyörällä päästäni kaikesta lukemastani. Kirja käsittää niin ison palan historiaa, että siinä riittää sulattelemista pitkän aikaa. Kuvittelin lukevani ennen kaikkea rakkausromaania, mutta sainkin tarkan selostuksen siitä, mitä on sodan tuoma köyhyys ja kurjuus. Eikä se minua haittaa, parempi näin, että rakkaus jää hieman lapsipuolen asemaan, vaikka senkin lukeminen oli hyvin mielenkiintoista.

Romaanin päähenkilö on Scarlett O'Hara, joka aluksi elää täydessä yltäkylläisyydessä. Hän on hemmoteltu ja itsekäs, aina metsästämässä uusia ihailijoita. Kun sota sitten syttyy ja painaa päälle täysillä, muuttuu helppouteen tottuneen Scarlettin elämä täysin. Tuleekin totinen köyhyys, josta voi selviytyä vain tiukalla järjellä. Ja kuinka ollakaan, sitä nuoressa naisessa totisesti onkin. Scarlett luo uuden elämän tyhjästä ja haikailee samalla vanhaa rakkauttaan Ashley'ta, joka on jo tahollaan naimisissa. Kaiken taustalla on kuitenkin salaperäinen ja vaarallinen Rhett Butler...

Pidin kovasti kirjan psykologisesta otteesta. Kertoja kuvailee tarkkaan erityisesti Scarlettin ajatuksia, mutta myös muiden ihmisten pään sisään päästään. Scarlett on kova kuin kivi eikä erityisen taipuvainen sielulliseen elämään. Olikin mielenkiintoista lukea ihmisestä, joka on niin vähän nuhteeton! Scarlett on monipuolinen ja elävä ihminen niin vikoineen kuin hyveineenkin. Hänen perusongelmansa on surkea ihmisten ymmärtäminen, mistä koituu aivan odottamattomiakin tragedioita. 

Ja ah, Rhett! Hän on niin vaarallinen ja kiinnostava, että itsekin melkein rakastuin! Pidin Rhettistä kovasti. Scarlett ei ymmärrä häntä vähääkään, mutta lukija pääsee perille miehen ristiriitaisesta persoonasta paljon paremmin. Elin täysillä Scarlettin ja Rhettin suhdetta ja yllätyin kovasti kirjan lopusta. Miten rohkea valinta kirjailijalta! Elokuvaa en ole koskaan nähnyt, joten en tiedä, miten uskollisesti se seuraa kirjaa. 

Suosittelen aivan ehdottomasti. Tämä oli todella kaikkien lähes 900 sivun väärti. Vähemmissä sivuissa tätä tarinaa ei mitenkään olisi voitu kertoa. Jos aiot lukea vain yhden paksun kirjan tänä vuonna, valitse Tuulen viemää.

PS: N-sanan sensurointi on omani.