Jukka Viikilä - Akvarelleja Engelin kaupungista

 "Helsingin rakensi muuan Carl Ludvig Engel. Mitä me tiedämme hänestä? Emme paljonkaan. Käytännön mies, nuhteeton ja toimelias. Jos tiedot hänestä ovat vähäisiä ja epäluotettavia, niin rakennuksensa ovat suuria ja muuttumattomia. Niiden kiviseen pintaan voi painaa poskensa, mutta joku muu louhi kiven ja asetti paikalleen. Voimme tutkia hänen piirroksiaan, sikäli kuin ne ovat säilyneet, mutta nekin ovat vain piirrustuksia. Kuin kuvailuja musiikista, jota ei päässyt kuulemaan tai ateriasta, jota ei maistanut. Suljettava silmät ja lakattava ajattelemasta."

Jukka Viikilän esikoiskirja Akvarelleja Engelin kaupungista on päiväkirjaromaani, jossa Engel kirjoittaa elämästään. Romaani on jaettu vuosien ryppäiksi ja vuodet on erotettu toisistaan tyhjällä sivulla. Teksti on harvaan ladottua, helppoa lukea. Viikilän runoilijatausta näkyy ja tuntuu tekstissä.

Olisin halunnut pitää tästä enemmän kuin lopulta pidin. Kirjan ihastuttava nimi sai odottamaan jotain suurenmoista. Kuitenkin käteen jäi melko haalea lukukokemus. Teksti on kyllä kaunista, mutta päiväkirjaotteet ovat jotenkin liian ilmavia. Niistä ei mielestäni syntynyt aivan selkeää kirjallista kokonaisuutta.

Helsingistä pitäville ja sen tunteville kirja on varmasti omanlaisensa aarreaitta, kun pääsee ikään kuin näkemään läheltä Senaatintorin ja suuren kirkon valmistumista. Itse tunnen Helsinkiä todella huonosti, olen ollut siellä vain muutaman kerran. Silti nautin tästä osasta kirjaa, jossa tunnusteltiin arkkitehtuurin henkeä ja abstraktioita. Mitä huoneet merkitsevät, mitä ympäristö? Kaupunkimaantiede virittävää kirjallisen seikkailunhaluni helposti. 

Myös Engelin henkilökohtaiset surut tulevat esille: ensin kuolee vaimo Charlotte, sen jälkeen tytär Emilie. Kuitenkaan nämä surunkuvauksetkaan eivät oikein kolahtaneet minussa. En tiedä, oliko hetki kirjalle sitten vain aivan väärä.

Laimeahkon jälkimaun jättävä kirja. Suosittelen kuitenkin Helsingin ja miksei myös Engelin ystäville.