Kate Elizabeth Russell - Vanessa

 ">>Niin on, mutta viranomaiset eivät pidä vanhemmista, jotka sallivat lastensa juoksennella ympäriinsä poikkeavan henkilön kanssa. Sellaiseksi minut nimittäin leimattaisiin - niin kutsutuksi seksuaalirikolliseksi. Minun pidätykseni jälkeen sinulle määrättäisiin edunvalvoja. Sinut vietäisiin johonkin rotankoloon, ryhmäkotiin, jossa juuri nuorisovankilasta päässeet teinit tekisivät sinulle luoja ties mitä. Tulevaisuutesi ei olisi enää omissa käsissäsi. Et pääsisi collegeen. Todennäköisesti et kävisi edes lukiota loppuun. Et välttämättä usko minua, mutta sinulla ei ole aavistustakaan siitä, miten julmia virkakoneistot saattavat olla. Tilaisuuden tullen viranomaiset tekisivät kaikkensa, jotta meidän molempien elämä menisi pilalle -<<"

Kate Elizabeth Russellin romaani Vanessa on voimakas tarina nuoresta tytöstä, joka joutuu opettajansa hyväksikäyttämäksi. Kirja kulkee kahdessa eri aikatasossa: vuodessa 2017, kun Vanessa on jo aikuinen ja #metoo on tullut pinnalle ja vuodesta 2000 eteenpäin, kun hyväksikäyttö alkaa.

Russell kuvaa mikroskooppisen tarkasti kaikkia niitä keinoja, joilla hyväksikäyttäjä manipuloi uhriaan. Yksi tapa on tuossa sitaatissa. Opettaja Strane vuoroin palvoo, vuoroin pelottelee Vanessaa. Tietenkin hän uskottelee kaiken olevan syvällistä rakkautta. Vanessa uskoo niin kauan vielä aikuisenakin, kunnes #metoon tuoma keskustelu vähitellen murtaa hänen kuorensa.

Tätä kirjaa oli vaikea laskea käsistään, vaikka se olikin iljettävä. Hyväksikäyttöä kuvataan hyvin suorasukaisesti, toisin kuin Vladimir Nabokovin Lolitassa, joka on tälle kirjalle eräänlainen lähtöpiste. Juuri Lolitan Strane antaa Vanessalle luettavaksi lukiossa ja tyttö suodattaa kaiken oman rakkautensa lävitse. Lopulta hänen elämässään ei ole muuta kuin Strane.

Romaani kuvaa hyvin aikakausien erilaisuutta. Kun hyväksikäyttö paljastuu, Strane manipuloi Vanessan sanomaan valehdelleensa. Niin tyttö tietysti tekee, ja hänet erotetaan koulusta. Strane saa jatkaa samaa rataa kuin ennenkin. Vuonna 2017 ajat alkavat muuttua ja naiset tulevat esiin tarinoidensa kanssa. Toinen taso kirjassa kuvaa trauman kanssa elämistä. Onko hyväksikäytetyllä velvollisuus tuoda tarinansa esiin, vaikka hän ei sitä halua? Vaikka muut saman tekijän uhrit puhuvat? Aihe on vaikea.

On myös kauheaa, miten kaikki Vanessan ympärillä sulkevat silmänsä hyväksikäytöltä. Vanhemmat eivät ohjaa häntä terapiaan tai yritä nostaa syytettä. Vanessa vain jatkaa suhdetta vuosien mittaan ja kietoutuu verkkoon yhä tiukemmin, vaikka seksi Stranen kanssa on ällöttänyt häntä alusta asti. Vanessalle rakkaustarinasta kiinni pitäminen on kohtalon kysymys: jos hän asettuisi uhrin osaan, kaikki romuttuisi.

Kirjassa tulevät myös hyvin selville traumatisoitumisen seuraukset. Vanessa dissosioi, irtoaa kehostaan aina kun asiat käyvät vaikeiksi. Tämä on ihmiselle viimesijainen keino selviytyä ylivoimaisista kokemuksista. Vanessan päässä on ikään kuin kaksi ääntä. Toinen pitää edelleen kiinni rakkaustarinasta, toinen on vihainen siitä, mitä Strane on saanut aikaan. Vanessa ei voi lakata seuraamasta toisen uhrin tarinaa.

Kaiken kaikkiaan hyytävän hyvä kirja. Kirjailija on omistanut kirjansa kaikille "lolitoille", jotka ovat kokeneet tällaista. Heidän tarinansa ansaitsevat tulla kuulluiksi.

"Ajattelen kaikkea, mistä voisin kertoa hänelle: päiviä, joista selviän viinan ja tupakan avulla, ja iltoja, joina asuntoni tuntuu niin eksyttävältä labyrintiltä, että loppujen lopuksi nukun kylpyhuoneen lattialla. Tiedän, miten helposti saisin diagnoosin hävettävimpien tapojeni parusteella. Olen lukenu iltakaupalla traumaperäisestä stressireaktiosta ja todennut mielessäni, että minulle on sen oireet, mutta on oudon lannistavaa ajatella, että kaiken minussa piilevän voisi summata niin vaivattomasti. Ja mitä diagnoosista seuraisi - pitäisikö minun mennä hoitoon, syödä lääkkeitä ja unohtaa menneet? Se saattaisi tuntua jostakusta toisesta onnelliselta lopulta, mutta minun elämässäni ei ole mitään muuta kuin tämän kuilun reuna ja alhaalla kuohuva vesi."