Tove Jansson - Taikurin hattu

 "Muumipappa ei mahtanut sille mitään, että hänestä tuntui hiukan kolkolta mennä hakemaan pyssyään. Jos se mörkö makaisi vaikka jonkin pensaan takana. Kun ei edes tiennyt minkä näköinen se oli. Ja ennen kaikkea kuinka iso se oli."

Alkuperäisteos Trollkarlens hatt (1948). Suomentanut Laila Järvinen. Suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä 2010. WSOY.

Sain lukumaratoonillani luettua tämän ihastuttavan Tove Janssonin klassikon. Kirjassa on sivuja vain 140, joten se on nopeasti luettu.

Kaikki alkaa, kun lapset löytävät keväällä ison silinterihatun. He vievät sen kotiin ja alkaa tapahtua kummia. Ensin hatusta lentää pilviä, sitten Muumipeikko muuttuu kummituseläimeksi ja muumitalon ympärille kasvaa viidakko. Hatusta on siis sekä huvia että harmia. Kirjassa myös seikkaillaan merellä, pyydystetään mamelukkikala ja juhlitaan Tiuhtia ja Viuhtia. 

Tarinat olivat minulle tosi tuttuja 90-luvun Muumilaakson tarinoita -piirretyistä, mutta eroavaisuuksiakin oli. Tässä kirjassa Hemuli seikkailee lasten kanssa kuin olisi lapsi itsekin, mikä tuntuu vähän hassulta. Menossa mukana on myös Piisamirotta, joka ei tv-sarjaan jostain syystä päässyt. 

Oli hauskaa sukeltaa muumien maailmaan, sillä se on aina kovin lohdullinen. Jos jonnekin fiktiiviseen paikkaan haluaisin päästä, niin Muumilaaksoon! Saisi syödä pannukakkua, seikkailla muumiperheen kanssa ja olla huoleton. Jansson on luonut todella hienon miljöön kampsuineen kaikkineen.

Tätä kirjaa voi suositella niin lapsille kuin aikuisillekin. Se on lämminhenkinen ja vähäsen jännittäväkin, muttei kuitenkaan liikaa.