Kimmo Takanen - Murra tunnelukkosi
"Kaikkeen siihen, mitä olemme elämässämme menettäneet, liittyy surua. Suru liittyy lähes aina kokemukseen, jossa menettäminen on isossa roolissa. Jos joudumme traumaattiseen kokemukseen, menetämme aina jotain. Menetämme hyvän uskomuksen itsestämme, toisista tai maailmasta, kun trauman myötä alamme uskoa elämän olevan traumaattisen kokemuksen kaltaista."
Graafinen suunnittelu: Taru Staudinger. Taitto: Sari Marttiini. WSOY 2017.
Eilisen postauksen, Kimmo Takasen Parisuhteen tunnelukot, jatkoksi luin joskus kesken jääneen teoksen Murra tunnelukkosi. Ja mikä matka se olikaan ja onkaan! Kirjassa on tiedon ohella todella paljon erilaisia harjoituksia, jotka liittyvät tunnelukkoihin.
Kirjassa lapsuus on keskiössä, sillä tunnelukot ovat lapsuuden (ja nuoruuden) selviytymiskeinoja. Harjoitteissa puidaankin paljon omien vanhempien toimintaa ja vaikutusta. Tämä osio toi mieleen todella paljon erilaisia muistoja lapsuudesta, niin mukavia kuin kamaliakin. Epävakaassa tilassa olevalle tätä kirjaa en uskaltaisikaan suositella, sillä se on herkästi triggeröivää. Jos koet olevasi itsesi kanssa umpikujassa, haethan ammattiapua.
Lapsuudesta siirrytään itse lukkojen murtamiseen. Takanen käyttää skeematerapian käsitteitä lapsiosa, aikuisosa ja vanhempiosa. Nämä hän vielä jakaa pienempiin yksiköihin, moodeihin. On ihan tavallista, että aikuisella ihmisellä on lapsiosia, jotka vaativat huomiota. Meihin kaikkiin koodautuu myös vanhempiosia sen mukaan, millaisia vanhempamme ovat olleet, sillä lapset samastuvat aina vanhempiinsa.
Tunnelukkotyöskentelyn tavoite on saavuttaa kypsempää aikuisuutta, tämä toistetaan useampaan kertaan. Takanen kuitenkin toteaa, ettei aikuisia oikeasti ole olemassakaan muualla kuin mielikuvituksessa. On vain pieniä ja isompia ihmisiä, jotka koettavat pärjätä maailman kanssa, kuka kypsemmin ja kuka epäkypsemmin. Pidin myös siitä realistisesta huomiosta, että mikä tahansa ei tässäkään työskentelyssä ole mahdollista: jos oppii esimerkiksi tunnetaitoja vasta aikuisena, niissä ei kehity virtuoosiksi samoin kuin aikuisena kitaran soiton opettelevasta ei enää tule virtuoosia. Usein self helpissä on katteettomia lupauksia, mutta Takasen kirjat ovat varsin realistisia.
Kirjassa on paljon materiaalia myös lapsiosia varten. Tarkoitus on sulauttaa vaille jääneet osat osaksi omaa persoonaa. Tätä voi tehdä erilaisilla mielikuvaharjoituksilla. Yhdessä harjoituksessa myös kehotetaan kirjoittamaan ylös mahdollisimman paljon lapsuusmuistoja kronologisesti. Tätä en vielä tehnyt, mutta saatan tarttua tehtävään myöhemmin.
Olen todella iloinen, että viimein luin tämän hyllynlämmittäjän! Tästä on ainakin itselleni todella paljon apua.
Kommentit
PS. Umpikujassa olen ollut aina, vaikkakin enimmäkseen muitten imeisten suhteen.
Hannele: Todellakin mielenkiintoista!