Anne Pennanen - Pako päihdehelvetistä - Huostaanotetun lapsen raju selviytymistarina
"Kaltaisiani on tässä maailman onnellisimmaksi kutsutun kansan joukossa kymmeniätuhansia. Kukaan ei ole toista parempi, mutta jokaisella on oma tarinansa. Toivoisin, että jokainen päihderiippuvainen ja henkisesti sairas ihminen saisi hoitoa, ymmärrystä ja välittävän kuuntelijan."
Kansi: Perttu Lämsä. Into Kustannus 2021
Kirjan päähenkilö on nuori Jenna K. jolla on takaan monivaiheinen ja risainen elämä. Taustalla on alkoholiriippuvainen biologinen äiti, jonka takia Jenna ja hänen veljensä Juhani otetaan huostaan. Äiti tekee mitä sattuu ja huostaanotto pitkittyy. Lopulta lapset päätetään sijoittaa perheisiin. Ikävä kyllä he eivät pääse samaan perheeseen.
Jenna reagoi asioihin voimakkaasti. Hänellä on raivokohtauksia ja kaikenlaista ongelmakäyttäytymistä, joka kiihtyy murrosiässä. Ensimmäisen kerran alkoholi astuu kuvioihin jo 9-vuotiaana! Myöhemmin mukaan tulevat myös huumeet.
Myös Juhani on tahoillaan ongelmissa ja päihderiippuvainen. Sisarusten elämä on kuoppaista ja molemmat joutuvat Pohjolakotiin, joka on ollut viime vuosina julkisuudessa laittomien käytäntöjen vuoksi. Jenna kertookin kirjassa paljon näistä nöyryyttävistä toimista, joilla nuoria kohdellaan.
Jenna saa myös monta lasta, jotka kaikki otetaan huostaan. Lopulta hän taistelee itsensä miehensä kanssa kuiville. Mutta mitä sen jälkeen käykään?
Luin kirjaa hyvin intensiivisesti. Pennanen on kirjoittanut kirjan minämuodossa ja osin puhekielisesti. Tapahtumat tulivat voimakkaasti iholle. Tuntui tosi surulliselta, ettei Jenna osannut lapsena kiintyä sijaisvanhempiinsa. Myöhemmin onneksi välit lämpenivät ja pariskunta on aina ollut läsnä Jennan elämässä. Voi vain ihmetellä, miten he jaksoivat kaiken rumban läpi.
Ongelmien ja traumatisoitumisen monisukupolvisuus tulee kirjassa hyvin selkeästi esille. Kirjassa on liitteenä muun muasa biologisen äidin haastattelu, jossa hänkin myöntää ongelmien periytymisen. Jennan perhe on päihdeongelmainen jo monessa sukupolvessa.
Oma lukunsa on sosiaalityöntekijöiden poukkoileva ote työhönsä. Näyttää olevan lähinnä tuuripeliä, millainen ihminen sattuu asioita hoitamaan. Näinhän ei missään tapauksessa saisi olla, vaan käytäntöjen pitäisi olla samat Helsingistä Utsjoelle ja perustua lakiin.
Ennen kaikkea kirja on kuitenkin toivon voitto. Jenna onnistuu pääsemään päihdehelvetistä ja rakentamaan minuuttaan uusiksi. Jennan tarina kuvaa hyvin sitä, että pahastakin paikasta on mahdollista päästä pois.
Kommentit
Tämä tosiaan oli vahva kirja!