John Douglas & Mark Olshaker - Mindhunter osa 1: FBI ja sarjamurhaajan mieli

 

"Olemme kaikki haavoittuvia. Ei ole väliä, miten paljon tiedät, miten kokenut olet tai miten monta kuulustelua olet hoitanut. Ei ole väliä, ymmärrätkö tekniikan. Jokaiseen meistä voi päästä käsiksi - jos osaa nähdä, missä ja miten olemme haavoittuvia."

Aula & co 2020

Mindhunter on suuremmalle osalle tuttu Netflixin rikossarjana, jossa kuvataan, miten FBI:n kaksi agenttia alkoi haastatella vankilassa istuvia väkivaltarikollisia ja luoda prosessin avulla rikollisten profilointia. Sarja ei ole vilkasta mielikuvitusta, vaan se perustuu hyvin pitkälle tosiasioihin, ajankohtana varsin nuoren John Douglasin innostukseen psykologiaa kohtaan. Douglasin muistelmat on julkaistu alun perin jo 1995, ja nyt ne on viimein saatu Aula & con julkaisemana kaksiosaisena sarjana. Toinen osa jo odottelee lukupinossani.

Muistelmien epilogi alkaa vauhdikkaasti, kun Douglas muistelee pahaa romahdustaan työuransa aikana. Hänellä oli liikaa töitä ja paineita, jotka kumuloituivat ja ilmenivät vakavana sairaskohtauksena. Lääkärit uskoivat miehen kuolevan tai ainakin vammautuvan pahasti. Toisin kuitenkin kävi, ja Douglas toipui romahduksesta.

Kirja etenee varsin kronologisesti Douglasin elämänvaiheiden myötä. Ensin puhutaan lapsuudesta, sitten hieman hukassa olleesta nuoruudesta ja lopulta elämän taitekohdasta, kun nuoresta miehestä leivottiin FBI:n agentti. Täytyy myöntää, että välillä mielenkiinto meinasi vähän herpaantua näissä FBI-kuvioissa, sillä olin paljon kiinnostuneempi itse profiloinnista. Kuitenkin tiedot FBI:n kiemuroista ovat varmasti monelle muulle hyvin antoisaa luettavaa. Itselleni jäi vahvimmin mieleen se, miten Douglasin alku-uran aikainen päällikkö oli ahdasmielinen kaikkea psykologiaa kohtaan. Jos äijä ei olisi kuollut silloin kun sattui kuolemaan, olisi profiloinnin kehittäminen ollut varmasti vielä kovemmassa vastatuulessa.

Nykypäivän näkökulmasta tuntuu hullulta, miten kovasti profilointia epäiltiin alkuun, mutta toisaalta tavallisilla poliiseilla ei ollut mitään psykologista koulutusta, jolloin se tuntui heistä helposti haihattelulta tai peräti noituudelta. Ammattilaisen tekemän profiloinnin tuloksessa itseänikin hämmästyttää sen tarkkuus: kaikenlaisia yksityiskohtia mainitaan aina tekijän ihonväristä ammattistatukseen asti. Ikä on ehkäpä heiluvin käsite, koska moni rikoksentekijä on kehityksellisesti jälkeenjäänyt ikätovereihin verrattuna. 

Kun lukee Douglasin mainitsemia yksityiskohtia sarjamurhaajien teoista, ei toisaalta ihmettele agentin romahtamista. On varmasti todella kuormittavaa olla jatkuvasti tekemisissä näiden kaikista julmimpien rikosten kanssa. Se mikä minua on oikeastaan aina ihmetyttänyt, on sarjamurhaajien kohtalaisen suuri määrä juuri USA:ssa. Toki kyse on suuresta maasta ja sarjamurhaajia on löytynyt ympäri maailman, mutta Amerikka erottuu joukosta. Olisi kiintoisaa tietää, miten paljon sarjamurhaajia on esimerkiksi Lähi-idässä, jossa monessa maassa lasten elämä on hyvin sekasortoista ja vanhemmat traumatisoituneita - tekijöitä jotka nostavat altistusta rikollisuudelle. 

Douglasin muistelmien lukeminen oli varsin antoisaa. Kirjoitustyyli on sujuva ja enimmäkseen pysytään hyvin asiassa. Herkimmille en tätä suosittele, sillä kauheita rikosten yksityiskohtia kuvataan. Sen sijaan true crime -faneille tämä on suorastaan pakollista lukemistoa.

"Kaikilla on kivensä."