Tilda Laaksonen - Jäljillä - Selvittämättömiä rikostapauksia meiltä ja maailmalta

 "Suomalaisissa rikostapauksissa emme poikkeuksellisesti julkaise rikoksesta tuomittujen koko nimiä. Tähän ratkaisuun on päädytty tekohetkellä nuorten ja äärimmäisen vaurioittavien tekojen kohteeksi joutuneiden uhrien suojelemiseksi, sillä tuomittujen nimien julkaisu saattaisi mahdollisesti johtaa uhrin tunnistamiseen. Näin on tuomittu siitäkin huolimatta, että tekijöiden nimet on julkaistu aiemmin lehtien palstoilla. Myös tekojen käsittelyssä on pyritty erityiseen varovaisuuteen ja sensitiivisyyteen."

Taitto: Tommi Tukiainen. Otava 2021.

Tilda Laaksonen on jo vuosia pyörittänyt omaa true crime -podcastiaan. Nyt hän on julkaissut kirjan joistakin selvittämättömistä rikoksista. Joukossa on sekä suomalaisia että ulkomaisia rikoksia. 

Kirja alkaa esipuheella, josta lainauskin on otettu. Arvostan sitä, että Laaksonen on selvästi miettinyt kirjan eettisyyttä. True crimen nimissä on julkaistu ainakin ulkomailla jos jonkinmoista, joten on hyvä että Suomessa pidetään yllä asialinjaa. 

Suurin osa rikoksista oli minulle uusia, mikä tietysti palkitsi lukemista. Vain suomalainen ihmiskaupparikos oli tuttu, sillä se on esitelty myös Arman Alizadin rikosohjelmassa. Oli myös mukavaa, etteivät kaikki ulkomaiset rikokset olleet Amerikasta, vaikka amerikkalaisia juttuja olikin mukana useita. 

Ehkä vahvimman jäljen jätti luku Kyynelten valtatie, joka käsittelee Kanadan valtatien varressa tapahtuneita naisten katoamisia ja henkirikoksia. Vavahduttavaa tästä teki erityisesti se, että poliisia ei juuri kiinnostanut ainakaan alkuperäiskansoihin kuuluvien naisten katoamisten kunnollinen tutkiminen. Laaksonen kuvaakin laajasti alkuperäiskansojen epäluuloa poliisia kohtaan. Tätä taustoitetaan sillä, että Kanadassa vietiin alkuperäiskansojen lapsia koululaitoksiin, joissa heitä koetettiin pakolla "kanadalaistaa". Tätä tapahtui niinkin myöhään kuin vielä 90-luvulla! Lopulta tätä pyydettiin virallisesti anteeksi ja kouluasiaa alettiin tutkia tarkemmin. Tänä vuonna löytyi satojen lapsien joukkohauta. Myös poliisi on koettanut petrata tutkimuksiaan ja joitakin tapauksia on saatu jopa ratkaistua. Suurin osa jutuista on kuitenkin edelleen auki.

Kirjassa on myös asiantuntijaäänenä oikeuspsykologi Marianne Mäenpään kommentteja. Nämä huomiot rikastuttivat juttujen ymmärtämistä. Mäenpää huomauttaa, että usein tunne samastumisesta selittää, miksi tietyntyyppiset rikokset ja katoamiset herättävät laajempaa huomiota kuin toiset. Valtaväestön ulkopuolisiin on vaikeampi samastua, jolloin heihin kohdistuneet rikokset saavat vähemmän huomiota. Itse myös kritisoisin tässä kohtaa mediaa, jolla on suuri vaikutus tapausten tunnettavuuteen. Myös muut kuin valkoiset nuoret naiset voivat joutua ja todella joutuvat rikosten kohteiksi. 

Kaikkinensa varsin onnistunut teos. Laaksonen kirjoittaa hyvin ja asiallisesti. Kirjan lopussa on myös lähdeluettelo, joka tukee tekstejä. Jälleen liki pakollista luettavaa true crimen ystäville.