Anna Järvinen - Dröm natten till idag: (Uni viime yönä:)

 

"Språkens ljud bar mig genom ungdomen. Idag vill jag lära mig isländska, som är som att spela Neil Youngs munspel. De andas in när det är enklast med ut. Det längtar jag. Vill du följa med."

Omslagsillustration Anna Järvinen. Omslag: Johanna Bruun. Inslaga: Tom Backström. Kustannusyhtiö: Förlaget (2020).

Anna Järvisen esikoisromaani Dröm natten till idag: (suomeksi Uni viime yönä:) on ollut jonkin verran esillä blogeissa ja odotin innolla sen lukemista. Tarkoitukseni oli lukea se ihan suomeksi, mutta kun se tuli ruotsiksi kirjastossa vastaan, en epäröinyt hetkeäkään.

Kirja on kooste erilaisista fragmenteista, joita päähenkilö Anna ajattelee. Hän on liki 50-vuotias ja jotenkin eksynyt elämässään. Aluksi tuo sinäpuhuttelu ei auennut, mutta lukiessani pitemmälle tulkitsin sen kohteen olevan Annan ex-mies. 

Anna kertoo välillä lapsuudestaan ja välillä nykyisyydestään. Hän mainitsee olleensa ujo ja hiljainen, mutta kaunis. Nyt viisikymppisenä hän miettii, onko aika irrottautua ulkonäköasioista. Fragmenteista ei saa piirrettyä koko kuvaa, mutta selvästi onneton Anna on. Hän käy terapeutilla, mutta selvää syytä sille ei mainita. Lapsuusmuistoissa esiin nousee poissaoleva isä, johon Annalla on hankala suhde.

Muistoissa on myös mummo, jota nimitetään kaiken ruotsin kielenkin keskellä sanalla mummo. Koin tämän ihmissuhteen kuvauksen hyvin koskettavana, sillä minullakin oli hyvin tiivis suhde omaan mummooni. Nyt kun mietin, en useinkaan ole lukenut isovanhemman ja lapsenlapsen välisestä suhteesta. Tämä oli virkistävää vaihtelua.

Jonkin verran Järvinen myös tekee kirjallisia viittauksia. Neil Youngin lisäksi mainitaan muun muassa Henrik Tikkanen, Ove Knausgård ja Pentti Saarikoski. Luin aikanaan kirjailijan haastattelun Hesarista ja hän kertoi, että nimenomaan Tikkasella ja Saarikoskella on ollut häneen suuri vaikutus. Varsin kiintoisaa ruotsinsuomalaisen naiskirjailijan kohdalla!

Dröm natten till idag: on pieni kertomus ihmisestä, joka on tullut hylätyksi ja joka etsii merkitystä. Sivuja on ainakin tässä ruotsinkielisessä versiossa vain 133, mutta tarina tulee hyvin kerrotuksi niinkin pienessä tilassa. Olen itse asiassa iloinen, että luin tämän alkukielellä. Nautin aina ruotsin kielen nyansseista ja tunnelmasta.

"Jag vet hur tapeten känns under fingrarna i vardagsrummet och hur stolt jag var över mummo när hon efter morfars död tapetserade om hans rum med jugendmönstrad tapet och bård. Jag vet att det ligger Juliakarameller bakom kaffeburken och hur den lilla skeden i mjölburken av trä känns."