Elly Griffiths - Siniviittainen nainen (Ruth Galloway -mysteeri 8)

 "Jos Ruth ja Nelson menisivät naimisiin, Kate voisi asua isänsä kanssa. Eikö se olisi kivaa? Ei, Ruthin on pakko myöntää loputtomalta vaikuttavan säätiedotuksen edetessä idän suuntaan leviävään matalapaineeseen. Jossain syvällä sisimmässään Ruth on edelleen rakastunut Nelsoniin.

Seuraavaksi: myrskyvaroitus."

Englanninkielinen alkuperäisteos The Woman in Blue (2016). Suomentanut: Anna Kangasmaa. Tammi 2020.

Jälleen olen viettänyt tuokion Ruth Gallowayn seurassa. Tällä kertaa murhataan nuori, huumeongelmista kärsivä nainen, joka muistuttaa huolestuttavasta komisario Nelsonin vaimoa. Cathbad on ilmeisesti nähnyt naisen hetkeä aiemmin elossa. Vai oliko se sittenkin Neitsyt Marian ilmestys?

Neitsyt Maria pulpahtelee kirjassa esille tuon tuostakin. Miljöönä on tutun turvallinen Norwich, jossa on sekä anglikaanisia että katolisia pyhiä paikkoja. Käy ilmi, että yksi jos toinenkin ihminen on hullaantunut Pyhään äitiin. Mutta kuka heistä on murhaaja?

Samoihin aikoihin Ruthin entinen opiskelutoveri Hillary ottaa yhteyttä. Hän on opiskellut papiksi ja saanut uhkaavan kuuloisia vihakirjeitä naispappeutensa vuoksi. Liittyvätkö kirjeet jotenkin juttuun?

Olipa mukavaa taas solahtaa tähän tuttuun sarjaan. Osa on pitänyt tätä osaa jonkinlaisena notkahduksena, mutta minä viihdyin kyllä hienosti. En itse mitenkään karta uskonnollisuutta aiheena, vaan pidän sitä mielenkiintoisena. Toki tässä arkeologialla on varsin vähän osaa, mikä on vähän harmi. Ilmeisesti kuitenkin seuraavissa osissa Ruth pääsee taas kaivelemaan sydämensä kyllyydestä.

Ihmissuhteet ovat tässä osassa isossa roolissa. Kuten ennenkin, Ruth ongelmoi suhdettaan Nelsoniin ja toisin päin. Cathbad viettää harmonista perhe-elämää ja jopa ikisinkku Clough on löytänyt vierelleen naisen. Kuitenkin Nelsonin perhe-elämään tulee särö hänen vaimonsa kautta. Se oli minusta tervetullut kuvio, niin pyhimysmäisen täydellinen Michelle onkin ollut!

Kuten aina, murha lopulta ratkaistaan ja hetken on taas rauha maassa. Näissä dekkareissa on jotain ihanan lohdullista, vaikka toki kauheitakin tapahtuu. Kuitenkin tuo pikkukaupungin miljöö suolamarskeineen on todella viehättävä ja pidän myös Griffithsin huumorista. Oikein mukava kirja cozy crimen ystäville!

Kommentit

nähnyt telkus, en lukenu, suasittu
Anki sanoi…
Kannattaa kokeilla, on hyvä sarja! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen