Enid Blyton - Pensaikon pikkuväkeä
"Pensaikon alapuolella avautui rinne, etelänpuoleinen ja aurinkoinen. Kesäaikaan linnut löysivät rinteestä villejä mansikoita, ja esikotkin kukkivat joskus tammikuun alussa. Alhaalla ojassa kasvoi sametinpehmeää sammalta ja sieviä saniaisia. Siellä oli aina kosteaa ja viileää."
Alkuperäisteos Hedgerow Tales. Teksti 1935, kuvitukset 1986. Kuvittaja: Frances Stevens. Suomentanut: Tuulikki Ojanen. Kirjalito 1991.
Olen vanhan ajan realistisenkauniin kuvituksen ystävä, ja tämä teos valikoitui kirjastolainoihini ennen kaikkea siitä syystä. Kuten olen täällä blogissakin mainostanut, vedän lanuhaastetta Instagramissa ja sitäkin silmällä pitäen otin kirjan lukemistoon.
Kirjan nimestä ja kansikuvasta päättelin, että tässä on sellaisia hyvän mielen tarinoita, joissa eläimet ovat ystäviä keskenään. Erehdyin. Kirjan tarinat ovat yllättävän realistisia: saaliseläimet elävät jatkuvassa varovaisuuden ja pelon tilassa ja tulevat myös syödyksi. Kuitenkin ystävyyksiäkin rakennetaan, varsinkin niin sanottujen "serkusten" kesken eli esimerkiksi kaniinin ja metsäjäniksen välillä.
Viimeisestä sadusta löytyy myös pientä opettavaisuutta. Ilkeä rotta muuttaa pensaikkoon ja pian kaikki ovat helisemässä. Se syö ahneesti kaiken minkä näkee. Lopulta lintu kutsuu pöllön paikalle ja rotat saavat kyytiä.
Tämä kirja sopii hyvin yhdessä aikuisen kanssa luettavaksi. Ihan pienimmille en ehkä lukisi, kun tosiaan tuota kuolemaa tästä löytyy. Mutta varmasti tästä saa hyvin keskustelua siitä, miten luonto oikeastikin toimii.
Kommentit
Aino: Tässä on todella luonnollinen ja kaunis kuvitus!