Natasha Lester - Ranskalainen valokuvaaja

 "'Teidän asemassanne", mies sanoi vakavana, "pitäisin visusti varani. Naisia ei missään tapauksessa päästetä lähellekään taistelutannerta. On turha tulla valittamaan, jos hankkiudutte vaikeuksiin."

Englanninkielinen alkuperäisteos The French Photographer (2019). Suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi. Gummerus 2021.

Kirjoille on totisesti aikansa ja paikkansa. Aloitin tätä kirjaa alun perin viime kesän helteillä ja se jäi armotta kesken. En millään päässyt kärryille kirjan tapahtumista, kun hiki valui otsalta. Nyt kun kokeilin uudestaan, ei minulla ollut mitään vaikeuksia kirjan kanssa. 

Kirja perustuu kuuluisan sotareportteri Lee Millerin elämään. Hänen fiktiivinen vastineensa kirjassa on Jessica May, jonka mallinura katkeaa. Sodan riehuessa Euroopassa hän päättää alkaa sotareportteriksi Voguelle. Melkoisten vaikeuksien jälkeen hän pääsee ensin Italiaan, sitten muihinkin maihin. Toinen aikataso kulkee vuodessa 2004. D'Arcy on taidekuriiri, joka on saanut toimeksiannon Ranskasta. Anonyymiksi jäänyt kuuluisa valokuvaaja on suostunut näyttelyn järjestämiseen Australiassa ja Amerikassa. D'Arcy ei osaa aavistaakaan, miten hänen elämänsä mullistuu tällä työmatkalla.

Kirjassa on jonkin verran ennalta arvattavuutta, mutta se ei tällä kertaa häirinnyt minua. Olin vain tarinan lumoissa ja ahmin sitä eteenpäin. Eniten minua kiinnosti sodan aika, ja se oli mielestäni kuvattu todella hyvin. Lester kuvailee asioita ja miljöitä todella elävästi ja ilmaisuvoimaisesti olematta rahtuakaan imelä. Niin 2000-luvun Ranskan paratiisimaisuus kuin myös sodan kauhut levittäytyvät lukijan eteen ja tempaavat mukaansa.

Henkilöt ovat myös mielestäni varsin hyvin kuvattuja ja rakennettuja. Jessica oli itselleni kiinnostavin, mutta pidin myös Danista kovasti. Öykkärimäisen ja kamalan Warren Stonen hahmo on karmaiseva. Ajan tapaan naisilla on suuria vaikeuksia saada samoja oikeuksia kuvata sotaa miesten lailla. Tämä epätasa-arvo suututti minua paljon. 

Kaiken kaikkiaan todella hyvä kirja! Vaikka kirjassa on paljon rakkauskuvausta, en pitäisi sitä silti kovinkaan viihteellisenä, sen verran rajuja sodan kuvauksia tässä on. Kaikkein mieleenpainuvin kohtaus on keskitysleirin vapauttaminen. Siitä lukemiseen ei koskaan totu eikä pidäkään tottua.