Janna Satri - Herkkyys ja kiusaaminen

 "Lähtäkohtana kirjalleni on havainto, että todella monilla herkillä ihmisillä on kokemuksia kiusatuksi joutumisesta. Viimeistellessäni kirjaa huomasin yhä selkeämmin, että aihe on vaikea. Monilla on hyvin henkilökohtaisia ja kipeitä kokemuksia sekä herkkyydestä että kiusaamisesta. Käsittelen myös väärinymmärretyksi tulemisen kokemuksia ja sellaista ikävää vuorovaikutusta, jota ei voida ainakaan yksiselitteisesti kutsua kiusaamiseksi."

Taitto: Keski-Suomen Sivu Oy. Kansi: Taivo Org, Küpress OÜ. Basam Books Oy / Viisas elämä 2015.

Janna Satri on kirjoittanut useita kirjoja herkkyydestä ja yhdestä niistä olen blogannutkin aikoinaan. Tähän kirjaan tarttuminen oli haaste, sillä kumpikin teema tulee todella lähelle.

Olen sekä erityisen herkkä että entinen koulukiusattu. Olin lapsena muiden lasten seurassa arka. Aluksi minulla oli kaveruussuhteita useampien luokkani tyttöjen kanssa, mutta ne olivat pinnallisia ja ohimeneviä. En tiedä, oliko minulla puuttuvat sosiaaliset taidot - hyvin mahdollisesti ainoana lapsena. Koin jatkuvasti olevani kummajainen ja etteivät toiset ihmiset ymmärrä minun maailmaani. Sillä on ollut iso vaikutus elämääni, vaikka olenkin nuoruudessa onnistunut luomaan ystävyyssuhteita ja toimimaan useammassa eri työyhteisössä.

Satri kuvaa asianmukaisesti niitä erilaisia prosesseja, joita erilaisissa kiusaamistapauksissa voidaan ottaa käyttöön. Kuten hän sanoo, usein esteenä on se, ettei koulu- tai muu yhteisö ryhdy toimeen. Ei ole mitään mieltä olla mukana KiVa koulu -hankkeessa, jos se on vain sanahelinää. Kuten tiedämme, kiusaaminen on Suomessa valtava ongelma niin lasten kuin aikuistenkin yhteisöissä. Nimenomaan tämä sana yhteisö on tärkeä: kiusaaminen on sosiaalinen tapahtuma, jossa ihmisillä on erilaisia rooleja. Yhteisöstä on pitkälti kiinni, puututaanko kiusaamiseen, saako kiusattu muilta tukea ja apua ja mitä lopulta tapahtuu.

Pidän ansiokkaana sitä, että kiusaamista tutkitaan kirjassa niin monipuolisesti. Tuttujen koulu- ja työpaikkakiusaamisen lisäksi käsitellään tilanteita, joissa opettaja, vanhempi tai sisarus on kiusaaja. Näistä jälkimmäisistä tapauksista puhutaan aivan liian vähän. 

Kiusaamiseen on tärkeää puuttua monesta syystä. Ensinnäkin kiusattu kokee helposti trauman ja kärsii syvästi. Lisäksi koko yhteisön toiminta häiriintyy monin tavoin kiusaamisesta, ja esimerkiksi työpaikalla työtehokkuus alkaa kärsiä. 

Se, mikä monesti kiusaamistapauksissa näyttäisi puuttuvan, on tiukkuus ja jämäkkyys. Lässytyksestä ei ole mitään hyötyä. Ellemme puhu aivan pienistä lapsista, niin kiusaaja kyllä tietää mitä tekee. Opettajan kuuluu vielä tänäkin vapaamielisyyden aikana olla auktoriteetti, joka pysyy pystyssä vaikka ympärillä myrskyäisi. Muussa tapauksessa ryhmän toiminta ajautuu monella tapaa hunningolle.

Kommentit

Jokke sanoi…
Hyvä bloggaus tärkeästä asiasta.
Onpa kiinnostavan oloinen. Hyvä että tässä on huomioitu kiusaamisen eri muotoja.
Mai Laakso sanoi…
Erittäin tärkeä aihe, josta pitäisi puhua enemmän jajohon pitäisi puuttua enemmän. Kiusaajien teot lapsuudessa jatkuvat nuoruuteen ja aikuisuuteen. Eiväthän lopeta. Olen sitä mieltä, että kiusaajat ovat myös sosiaalisesti kömpelöitä. He eivät osaa kohdata ihmisiä normaalilla tavalla.

Jo lapsuudesta aloitettu tunnekoulutus pitäisi kuulua myös kouluaineisiin. Opettajilla on keinot ottaa tunnekoulutus mukaan jokaiseen lukuaineeseen. Myötäelämisen kyky ja empatiataidot sekä sosiaalinen normaali kohtaaminen kuuluvat jokaiselle.

Kurjaa, että sinua on kiusattu. Se on raskas taakka kantaa.
Deekoo sanoi…
Main kanssa samaa mieltä, että kiusaamiseen pitää puuttua,ja koulussa jo ennalta ehkäisevästi, jotta kiusaamisrakennetta ei pääse muodostumaan.

Minusta kaikki opettajat eivät omaa valmiuksia tunnistaa kiusaamista, eivätkä osaa puuttua siitä.

Osa kiusaajista on sosiaalisesti hyvinkin taitavia, ja saavat muut kiusaamaan.

Jokainen kiusaamistapaus on omakohtainen ja erilainen, uskoakseni yhtä mallia kiusaamista ei ole, eikä siten puuttumiskeinoakaan, siksi olisi tärkeä luoda koulu sellaiseksi, että kiusaamiskulttuuria ei synny, ja siihen pystytään puuttumaan.
Anki sanoi…
Kiitos Jokke!

Tuulia, tämä on todella kiinnostava!

Mai: Jonkinlaista tunnekasvatusta kai nykyään onkin ainakin päiväkodeissa. En tunne alakoulujen toimintaa näin aineenopettajana kovin hyvin.

DeeKoo: Totta on, että selvästi kaikilla opettajilla ei ole valmiuksia kohdata kiusaamistilanteita oikein. Kiusaamiskoulutusta pitäisi olla rutkasti enemmän.
Ehkä pitäisi uskaltaa joskus lukea tämäkin, vaikka kiusaamisaihetta tekee mieli vältellä. Muistan kun kerran nuorempana uskaltauduin lukemaan yhden kirjan tästä aiheesta (en vain yhtään muista, mikä kirja se oli): silloin minulle oli mullistavaa tajuta, että kiusattuna en ollutkaan itse syyllinen, vaan uhri. Olin aina kuvitellut, että vika oli minussa. Niin kuin uhri kai helposti kuvittelee. Joten kyllä näiden kirjojen lukemisesta on hyötyä.
Anki sanoi…
Kyllä! Missään tapauksessa kiusaaminen ei ole uhrin vika. Minusta asiaa kannattaa käsitellä, mutta ei ehkä yksin. Olisi hyvä olla joku rinnallakulkija apuna.
Marjatta Mentula sanoi…
"Se, mikä monesti kiusaamistapauksissa näyttäisi puuttuvan, on tiukkuus ja jämäkkyys. Lässytyksestä ei ole mitään hyötyä." Olen täsmälleen samaa mieltä. Ja nopea pitää myös olla eli toimia heti.

Syy ei todellakaan ole kiusatuissa. Termi "sosiaalinen väkivalta" on minusta hyvä. Se alkaa yhden henkilön vihan ilmauksista ja leviää yhteisölliseksi, kun tämä saa toiset mukaansa.

Ja miten totta tuokin, että myös perheessä voivat vanhemmat ja sisarukset olla kiusaajia ja he voivat myös kaikki yhdessä kohdistaa pilkaansa yhteen perheenjäseneen.
Anki sanoi…
Kyllä, sosiaalinen väkivalta on oikein hyvä termi. Nopeus on myös valttia, asioiden ei pidä antaa paisua.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen