Hanna Hauru - Viimeinen vuosi

 

Like Kustannus 2021.

Hanna Haurun pienoisromaani Viimeinen vuosi on tulvillaan melankoliaa ja pieniä, ohikiitäviä hetkiä. Romaani jäi kirjailijan viimeiseksi.

Kirjan päähenkilö on vanhempi kirjailijamies, joka koettaa viimeistellä uusinta romaaniaan. Hän asuu jossain kyläpahasessa, ilmeisesti Oulun lähellä. Aikakautta ei sen tarkemmin kerrota, mutta tarinasta voi päätellä, että jossain osapuilleen ehkä 50-luvulla ollaan. Kaikki tehdään käsipelissä eikä puhelintakaan ole kuin kylän postissa.

Haurun romaani on vähäeleinen, mutta vaikuttava. Siitä on riisuttu kaikki turha ja jäljellä on vain sanomisen arvoinen. Kirjaa kuljetetaan päähenkilön mietteiden kautta. Mies on vähän mörökölli, mutta herkkyys pilkistää jurosta mielestä kuin timantti.

Välillä on niin kurjaa ja köyhää, että miehen pitää kulkea naapuritaloissa kerjuulla. Rahan saamiseksi joutuu kirjoittamaan tyhjänpäiväisiä novelleja lehtiin, jotta leivälle olisi laittaa muutakin kuin ylähuuli. Kuitenkin intohimon kohde, viimeisin romaani, tulee valmiiksi.

Kirjan päähenkilö on syvästi inhimillinen ja hänen vanha kaipuunsa nuoruuden rakastettuun koskettavaa. Melkein itkettävää. Liisa on unelmien nainen, mutta maailman pauhu on riistänyt hänet mieheltä. Jäljellä ovat vain muistot ja tuoksujen aaveet.

Kuitenkaan en kokenut kirjaa varsinaisesti masentavana. Sieltä täältä pilkahtelee pikkuisia helpotuksen ja ilon aiheita, kun niitä osaa katsoa. Umpimielinen kirjailija huomaa herkästi pienet vivahteet ympärillään. Luonto on sekä pelottava että lohduttava.

Todella hieno teos! Suosittelen lämpimästi. Kirja on ilmavasti ladottu ja sen lukee nopeasti. Jälkimaku on surumielinen, mutta jotenkin silti kaunis.

"Tunkkainen tupa toi tympeät unet. Verhojen raosta auringon velo leikkaa paksua huoneilmaa. Pää on tukossa ja henkeä ahdistaa. Nousen ylös ennen kellon soittoa ja käännän nupin kiinni ennen unisen hermoja raastavaa pärinää. Otan maton hapsuista kiinni ja heitän sen pihalle. Patja, viltti ja tyyny lentävät perässä."