Vígdis Grímsdóttirin Valosta valoon! (2. bloggaus) (Lenni & Rósa -trilogia 1)

Valosta valoon kertoo Rósasta, joka on rakkauden lapsi. Hänen äitinsä on kuollut synnytykseen, mutta on yhä maagisesti läsnä tytön elämässä. Rósa on valoisa ja hyvin syvällinen lapsi, herkkä ympäristölle ja aika pikkuvanha. Ei kuitenkaan ärsyttävällä tavalla, vaan vaikuttavalla. Rósalla on isä Lenni, joka on kymmenvuotiaana rakastunut näkemäänsä naisen kuvaan. Kun Rósa täyttää kymmenen, Lenni lähtee maailmalle etsimään haaveidensa naista. Rósa jää perhetuttujen Róbertin ja Helenan luo. Muistoissa vilahtelee Eva, joka "on lähtenyt takaisin jumalan luo". 

"Eva, pehmeä Eva-sis. Hän tiesi mitä puhui, sillä hän asui yksin ja oli itse itselleen kylliksi. Eikö hän ollut koskaan kaivannut rinnalleen miestä? Ei, ei muistaakseen. Mutta eikö hän ollut joskus yksinäinen? Yksinäinen ei ollut kukaan, joka tiesi, että jokainen minuutti oli jännittävä seikkailu."

Voisin siteerata kaikki tämän kirjan sivut! Valosta valoon on ihana, siinä kaikki on kohdallaan vaikka kaikki onkin oikeasti todella vinksallaan, varsinkin lopussa. Joskus harvoin löytyy kirja, jonka maailma on sama kuin minun. Tällainen tunnelma kuuluisi elämässä aina olla.

"Róbert oli Lennin ystävä ja Rósan hyväntekijä ja silloin Rósa tiesi jo itse, millaista on rakastaa. Róbert kertoi hänelle myös, että hänen isänsä oli ollut haljeta riemusta, kun luonto virtasi hänessä niin tuoreena kuin se aina tekee tehdessään jotain ensimmäistä kertaa."

Harvassa kirjassa olen kohdannut toisaalta niin suorasukaista ja samalla kaunista kuvausta nuoren ihmisen seksuaalisuuden heräämisestä. Aihe on vieläkin aika tabu, mutta Grímsdóttir ei arastele. Rósan ja hänen ystävänsä Lúnan neitsyyden menettämishetki on ehkä kaunein kuvaus seksistä, minkä olen koskaan lukenut.

" - Sydämet murtuvat niin kovin usein, Róbert sanoi myöhemmin ja Rósan mielestä sanoissa oli jokin syvempi merkitys, jota hän ei ymmärtänyt. Mutta joka kerta, kun hän ajatteli Magdalenan murtunutta sydäntä, hän tunsi yhteenkuuluvuutta naiseen, joka antoi hänelle tien elämään, vaikkeivat he olleetkaan tarpeeksi onnekkaita tutustuakseen. Rósa oli myös vakuuttunut siitä, että jos Magdalena istui pilven päällä jossain taivaassa harppua soittaen, hän sanoisi varmasti seuraavan pilven enkelille, että hänen tyttärensä oli jumalan lahja ja hän oli iloinen, koska oli kuollut hänen vuokseen. Sitten hän sirottelisi enkelinkirkkaita tähtiä heidän talonsa ylle ollakseen varma, että heidän luonaan vallitsi aina onni ja rakkaus."

Suosittelen ehdottomasti kaikille! Tutustukaa tähän, hyvät ihmiset! Islannista tulee Suomeen jonkin verran dekkareita, mutta tässä on kirja elämästä. Tapahtumia ei ole niinkään paljon, mutta Rósan mielenliikkeiden kuvaus on vangitsevaa.

Loppuun haluan antaa musiikkivinkin. Joskus löytyy kappale, joka tuntuu sopivan kirjan kanssa yhteen, vaikkei niillä sinänsä ole mitään tekemistä keskenään. AURORA on norjalainen poplaulaja, pohjoismaalainen ihmeellinen nainen kuten on myös Grímsdóttir. Forgotten Love on minulle tämän kirjan soundtrack.