Vihainen nainen
"Aggressio on energiaa. Se on yksi ihmisen perustunteista. Hyvin usein se nousee esiin reaktiona johonkin tapahtumaan tai kokemukseen."
Heli Pruuki ja Terhi Ketola-Huttunen ovat kirjoittaneet oivallisen tietokirjan Vihainen nainen - Hyvä, paha aggressio (Kirjapaja 2018). Kirja käsittelee syvällisesti aggressiota ensin yleismaailmallisena ilmiönä syventyen sitten nimenomaan tyttöjen ja naisten aggressioon.
Minun mielestäni naisen viha on edelleen maassamme tabu. Siihen tilanteeseen tämä kirja on hyvä täsmälääke. Se on kiihkoton, napakka ja empaattinen teos. Mikään inhimillinen ei ole kirjoittajille vierasta, kun he käyvät läpi parisuhteita, äitiyttä, sisarkateutta, tyttäryyttä ja niin edelleen. Kirjassa sanoitetaan hyvin vaikeita tunteita, joista vaikeimmat liittynevät juuri äitiyteen.
Kirjoittajien näkemys on, että masennuksen ja uupumuksen takana on tyypillisesti tukahdutettu suru ja viha. Heidän mukaansa ensin pitäisi saada surtua suru pois, jotta omiin vihan tunteisiin voisi päästä käsiksi. Koen itse tämän kaiken pitävän paikkansa.
Pruuki ja Ketola-Huttunen pureutuvat myös lapsuuden teemoihin. Lapsuuden perhe vaikuttaa hyvin voimakkaasti siihen, miten lapsi oppii tuntemaan ja säätelemään tunteitaan. Ikävä kyllä monessa suomalaisessa perheessä ei osata tätä asiaa lainkaan, vaan lapset jäävät painimaan yksin vaikeiden tunteiden kanssa. Lopputuloksena on rikkinäisyyttä, joka sitten oireilee aikuisuudessa. Erityisesti parisuhteessa.
Mielenkiintoinen huomio oli, että tyttöjen ja naisten aggressio on usein epäsuoraa ja passiivis-aggressiivista. Jätetään porukan ulkopuolelle ja puhutaan pahaa selän takana. Jäin miettimään, missähän määrin kasvatus ja kulttuuri ohjaavat tähän. Miehille tietty määrä suoraa aggressiota katsotaan sopivaksi, naisille ei. Onko taipumus epäsuoraan aggressioon täysin biologista vai ympäristön tulos vai molempia?
Joka tapauksessa myrkyllisestä aggressiosta voi oppia pois, aikuisenakin. Ensin täytyy tietenkin tunnistaa asia ja alkaa sitten työstämään sitä. Naisille on hyvin tyypillistä myös vihan kohdistaminen itseen erilaisin tavoin. Jämäkkyyttä harjoittelemalla saa omat rajat ja myönteisen aggression käyttöönsä. Kirjailijat toteavat, että myönteinen aggressio on kuin elämän moottori. Se liittyy voimakkaasti myös ihmisen seksuaalisuuteen, jota he kuvaavat eräänlaiseksi elämän virraksi.
Oikein suositeltava teos siis! Uskon, että todella moni nainen hyötyisi tämän kirjan lukemisesta.
Kommentit
Jokken kanssa samoilla linjoilla omien tunteiden ja niiden juurisyiden ymmärtämisen, ja kyvykkyyden ilmaista niitä, tärkeydestä.
Toki joissain tapauksessa aggressio toimii tosiaan myös posiviivisena käyttövoimana ja ryhdistäjänä tarttua toimeen...
Jokke: Oikein hyvin tiivistetty! Tukahdutettu viha aiheuttaa helposti käytöstä, jossa ulkopuolinen kuitenkin jotenkin aistii sen pinnan alta.
Takkutukka: Kyllä, tässä käsiteltiin myös myönteistä aggressioita. Sillä ei ole mitään tekemistä väkivallan ja riehumisen kanssa, vaan se on juuri eteenpäin työntävä voima.
Kirjarikas elämäni: Kannattaa lukea, kun kerran tuntee tarpeelliseksi! :)
Aggressioiden takaa voi löytyä omien kasvukokemusten lisäksi myös mielenterveysongelmia ja esim. persoonallisuushäiriöitä tai tunne-elämän häiriöitä tai päihdehäiriöitä. Lapsi, joka on joutunut kasvamaan aggressiivisessa ja tai fyysisesti/psyykkisesti väkivaltaisessa ympäristössä, saa todennäköisesti kehitysongelmia, jotka ilmenevät eri tavoin psyykkisesti tai fyysisesti.
On myös temperamenttieroavuuksia. Toiset suuttuvat herkemmin, huutavat ja riehuvat. Ja siihen, kun lisätään mukaan päihteet, niin voi löytää itsensä vankilasta, oli mies tai nainen. Suutuspäissään tapetaan. Pahinta on hiljainen aggressio, joka laittaa ihmisen suunnittelemaan murhia ja toteuttamaan ne. Naiset ovat Suomessa enemmistönä tilastoissa omien lastensa murhissa.