Isästä ja pojasta ja politiikasta: Kuka tappoi isäni

 "Et voi enää ajaa autoa, et saa enää juoda alkoholia, et pysty enää peseytymään itsenäisesti etkä voi mennä töihin ilman että otat valtavia riskejä. Olet hädin tuskin viisikymmentävuotias. Kuulut siihen ihmisryhmään, jonka politiikka on tuominnut ennenaikaiseen kuolemaan."

Édouard Louisin vimmainen kirja Kuka tappoi isäni (Tammi 2022, suomentanut Lotta Toivanen) on hätkähdyttävä. Se kertoo Louisin isästä, joka eli voimakkaan maskuliinisuuden vaatimuksen alaisena, mutta vielä enemmän köyhyyden alaisena. Se nimeää poliitikot, jotka ovat isän köyhyydestä ja sairauden pahenemisesta vastuussa.

Tätä kirjaa ei voi kuvata romaaniksi, mutta en oikein tiedä, mikä se on. Elämäkerta, muistelma? Periaatteessa se on taustoitus ja syytekirjelmä. Louis kertoo avomielisesti erilaisista lapsuuden hetkistä, hyvistä ja huonoista. Parhaimmassa nauretaan isän kanssa ilosta, pahimmassa isoveli yrittää tappaa isän. Kuten niin usein, myös Louisin perheessä köyhyys ei tule yksin, vaan kuvioissa ovat myös väkivalta ja viina.

Kirja on todella lyhyt ja vieläpä isolla painettu, mutta siinä ei ole mitään liian vähän, ei myöskään liikaa. Se on oikeudenmukaisuuden vaatimus yhteiskunnassa, jossa oikeudenmukaisuus ei tapahdu. On kerta kaikkiaan kohtuutonta, että selkänsä särkenyt isä joutuu lakaisemaan katuja saadakseen edes vähän rahaa. Louis toteaa syylliset poliitikot tähänkin.

"Hollande, Valls, El Khomri, Hirsch, Sarkozy, Macron, Bertrand, Chirac. Sinun kärsimystarinallasi on monta nimeä."

Mietin, että periaatteessa samantyylisen kirjan voisi tehdä myös joistain suomalaisista poliitikoista. Kuten Louis toteaa, politiikan parissa olevat ihmiset ovat niitä, joihin politiikka vaikuttaa kaikkein vähiten. He ovat yleensä hyväosaisia. On hyvin helppo tehdä päätöksiä ajattelematta, miten ne vaikuttavat kaikkein heikoimpiin. Jotkut poliitikot ovat myös tietoisesti julmia, ja syyttävät köyhiä näiden ongelmista. Tosiasiassa me kaikki emme edes Suomessa ole samalla viivalla, joten lopputuloskaan ei voi kaikkien kohdalla olla sama.

Suosittelen tätä kirjaa. Erinomaista luettavaa se olisi varsinkin poliitikoille. Se on myös hyvä kuvaus köyhyyden vaikutuksista kelle tahansa lukijalle.