Dodo

J. S. Meresmaa on kirjoittanut hyvin ajassa kiinni olevan nuortenkirjan Dodo (Myllylahti 2020). Kyseessä on säeromaani, joita ei olekaan tullut vielä monta luettua. Muotonsa vuoksi kirja oli nopea lukea. Luin sen itse asiassa yhdeltä istumalta! Koin tämän lukutavan olevan hyvä, vaikka varmasti kirjaan olisi ollut myös helppo hypätä takaisin.

Kirjan päähenkilö on Iina. Mielenkiintoista on, että Iinan nimi tulee ilmi vasta myöhemmin kirjassa. Pitkään arvuuttelin, onko päähenkilö tyttö vai poika (vai jopa jotain siltä väliltä). Tyttö hän kuitenkin on, ja hirveän rakastunut Tuukkaan. Tuukalla vain on vakava ongelma: hän on pahasti masentunut. Iina on huolissaan poikaystävästään.

"Mä tiedän, se pelkää,

että lääkärissä ne määrää sille jotain pillereitä.

Se pelkää, että se ottais ne pillerit vastaan.

Ja se pelkää, että se ottais niitä liikaa.

Niin sen äiti teki."

Taidokkaasti muutamalla virkkeellä on saatu kerrottua itsetuhosta ja ylisukupolvisista mielenterveysongelmista!

Tuukan tila ei kuitenkaan ole Iinan ainoa huolenaihe. Hän on ottanut louhokselta mukaansa dodon, jota hän nimittää yksinkertaisesti Dodoksi. Kuten kirjastakin ilmenee, laji on kuollut sukupuuttoon jo 1600-luvulla. En oikein päässyt perille, että oliko tämä tvisti jotenkin spefielementti vai Iinan leikittelyä faktoilla.

Dodo on melkoinen peto, se tuhoaa ympäristöään ja on villieläin. Tuukka ja Iina koettavat pitää siitä huolta, mukana huoltojoukossa on myös Tuukan eksä Sara. Tämä hieman yllättävä kolmikko lähenee toisiaan. Sitten Iinan äiti ilmoittaa, että Iinan pitää muuttaa vähäksi aikaa isänsä luo korottamaan lukion numeroitaan. Siis entisen juopon luo, korpeen! Miten Tuukka pärjää? Miten Dodo pärjää?

Aina silloin tällöin luen nuortenkirjoja ja tämä on nyt uusimmasta päästä. Pidin tästä kirjasta kovasti, se oli nappivalinta kaiken työstressin aikana. Nuoren ihmisen epävarmuus on kuvattu todella hyvin, ja mielestäni Meresmaa on muutenkin tavoittanut tämän ajan nuorten maailman. Kirjassa puhutaan luonnonsuojelusta, ihmisten aiheuttamasta luonnon tuhoamisesta, seksuaalisista suuntautumisista ja sitten perinteisistä suhteista omiin vanhempiin. Aika monta teemaa, mutta hyvin ne tähän kirjaan sulautuivat. 

Jos haluaa kokeilla nuortenkirjaa ja/tai säeromaania, voi tätä Dodoa kyllä suositella. Kuten sanottua, se on hyvä kuvaus nuorten maailmasta.

"Kun jokin saa nimen,

siitä tulee olemassa oleva asia."

Tämä kirja herätti musiikillisena teemana mieleen Tehosekoittimen ihanan hitin Maailma on sun: