Lähikaupan nainen

 "Normaaliuteen pyrkivä maailma on todella hallitseva, joten hylkiöt poistetaan kaikessa hiljaisuudessa. Kelvottomista yksilöistä hankkiudutaan eroon. Tuntui kuin olisin viimein ymmärtänyt, miksi perheeni halusi niin kovasti parantaa minut."

Sayaka Murata on kirjoittanut menestyneen romaanin Lähikaupan nainen (Gummerus 2020, suomentanut Raisa Porrasmaa). Päähenkilö on kolmekymppinen Keiko, joka nauttii rutiineista. Hän on ollut osa-aikainen myyjä lähikaupassa jo 18 vuotta ja hän on asiaan erittäin tyytyväinen. Lähipiiri ei ole lainkaan tyytyväinen, vaan miettii, mikä naisessa oikein on vikana. 

Oli todella kiehtovaa lukea Keikon elämästä, vaikkei siinä paljoa lopulta tapahtunut. Keiko ei ymmärrä yhtään sosiaalisia koodeja, vaan parhaansa mukaan jäljittelee muita. Hän oli jo lapsena varsin erikoinen ratkaisuineen, joten hän opetteli vaikenemaan. Lähikauppa luo hänen elämälleen määränpään ja selkeät puitteet. Sosiaalisista puutteistaan huolimatta hän kyllä huomaa, että häntä ei pidetä aivan normaalina. Se on vaarallista, koska ihmiset puuttuvat aina outojen elämään.

Kirja kuvaa hyvin myös Japanin kulttuuria. Yhä edelleen naiselle on kunniakasta päätyä avioliittoon. Keikolla ei ole kiinnostusta asiaan. Hän ei ole koskaan rakastunut eikä häntä kiinnosta myöskään seksi. Hän on joskus koettanut löytää vakituista työtä, mutta seinä on aina noussut vastaan. Sitä paitsi hän viihtyy tavattoman hyvin kaupassa. Mikseivät toiset voi hyväksyä sitä?

"Hän ei ollut tavallisesti näin puhelias. Sisareni kiihtymys herätti minussa tunteen, ettei väite kivikauden jatkumisesta nyky-yhteiskunnan kuoren alla ollut täysin väärä. Käsikirja oli ollut olemassa jo kauan aikaa. Se oli upotettu ihmisten aivoihin, eikä sitä tarvinnut varta vasten painaa kirjan muotoon. Tavallisen ihmisen malli oli pysynyt muuttumattomana kivikaudesta lähtien. Tajusin sen nyt viimein."

Keikon maailma käännähtää sijoiltaan, kun hän tekee sopimuksen erään miehen kanssa: mies saa olla hänen luonaan piilossa, ja Keiko saa arvostusta muilta kun hänellä olevinaan on mies. Pian kuitenkin käy niin, että muiden kohkaaminen alkaa ahdistaa häntä ja irtisanoutuminen kaupasta osoittautuu virheeksi. Kuinka umpikujasta päästään?

Mietin, millainen Keikon elämä olisi Suomessa. Uskon, että hän saisi olla paremmin oma itsensä. Suomessa arvostetaan työtä, joten hän varmaan saisi olla rauhassa kaupan alalla. Tosin osa-aikaisen palkalla olisi vaikea tulla toimeen. Meillä avioliiton merkitys alkaa olla aika vähäinen. Ymmärtämys erilaisuutta kohtaan taitaa olla paremmalla tolalla kuin Japanissa, ainakin sellainen kuva minulle tulee.

Tulin surulliseksi siitä, miten paljon Keikoa alettiin arvostaa, kun hän "saavutti" normaaliuteen kuuluvan asian, miehen. Kaikki alkavat intoilla suunnattomasti ja näkevät jo edessään avioliiton ja lapset. Kaiken kukkuraksi mies on täysi kusipää ja kujalla. Keiko on tosiaan ahtaalla.

Kirjasta on pidetty kovasti enkä yhtään ihmettele. Sosiaalisista puutteistaan huolimatta Keiko on mukava ja myös reipas. Pidin hänestä.

"Kaikki riemuitsivat päästessään haukkumaan Shirahaa. Aivan kuin moitiskelu olisi ollut tärkeämpää kuin 100 jenin riisipalloale, uusi juustomakkara tai kaikkia einesruokia koskevien alekuponkien jakaminen."

Kommentit

Elegia sanoi…
Kyllähän työn tekemistä arvostetaan Japanissakin. Osa-aikaisuus ei Japanissa tarkoita samaa kuin Suomessa: henkilö voi tehdä aivan täydet tunnit ja olla silti osa-aikainen. Osa-aikaisuuden vieroksuminen liittyy mm. eläke- ja terveydenhoitoasioihin. Osa-aikaisella ne ovat vakituista heikommat ja siksi osa-aikaisuutta ei pidetä aikuisilla tavoiteltavana.

Minäkin pidin tästä kovasti niin kuin muistakin Muratalta lukemistani teoksista. <3
Minuakin tämä kirja on kiinnostanut, mutta on jäänyt vielä lukematta. On aina ikävää, jos ihmistä yritetään puristaa johonkin "normaalin" muottiin, olemaan sellainen kuin toisten mielestä pitäisi olla. Suomessa myyjän työtä pidetään minusta ihan asiallisena työnä. Toki ainahan on perheitä ja sukuja, joissa jälkikasvun odotetaan pääsevän elämässä "pitemmälle".
Anki sanoi…
Elegia: Ahaa, onpas sitten eri systeemi siellä tuo osa-aikaisuus.
Tämä on tosiaan hyvä kirja!

Kirjarikas elämäni: Suomessa on ehkä vähän "piireistä" riippuen erilainen suhtautuminen kauppatyöhön. Jotkut pitävät sitä surkeana työnä, mutta kyllä minä ainakin arvostan sitä siinä missä muutakin työtä.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen