Omat huoneet - Missä naiset kirjoittivat vuosisata sitten

 "Sangen erilaisia ovat myös päähenkilöidemme huoneet: joku kirjoittaa enonsa vintillä sahanpurujen seassa ja toinen sanelee sihteerille silkkityynyjen seasta pylvässängyssä suuressa kartanossaan. On paitsi vankilan myös mielisairaalan ja keuhkotautiparantolan pihoille aukeavia ikkunoita, ja merelle ja järvelle. On mustahirsinen, lumivalkoisilla pellavilla pehmennetty kalastajamaja ja saunakamari, jonne sulkeudutaan kesäyön hämäriksi tunneiksi."

Suvi Ratisen kirja Omat huoneet (Tammi 2021) on kiehtova. Se perustuu Virginia Woolfin kuuluisaan Omaan huoneeseen, jossa Woolf määritti naisen kirjoittamisen ehtoja. Olennainen teesi on, että nainen tarvitsee oman, lukollisen huoneen ja 500 puntaa vuodessa. Ratinen on tutkinut Suomen kirjallisuuden naispioneerien asuinoloja ja niiden vaikutusta heidän kirjoittamiseensa.

Kirjasta käy ilmi, että varallisuus on hyvin tärkeä osa kirjoittamista. Suurin osa kirjan naisista on vauraista taustoista ja heidän aviomiehensä ovat tienanneet hyvin. Puitteet ovat siinä mielessä olleet kunnossa. Poikkeuksena on Ain'Elisabet Pennanen, joka poikansa kanssa kulki asunnosta toiseen köyhänä yksinhuoltajaäitinä. Olipa myöskin L. Onervalla vaikeuksia asunnon saamisessa, ja välillä hän asui milloin kenenkin nurkissa. Tutuksi tuli myös Nikkilän mielisairaala. Hella Wuolijoen kirjallinen tuotanto purskahti pinnalle oikeastaan vasta vankilassa.

Teoksen henkilöt ovat Aino Kallas, Helmi Krohn, Anni Swan, Maria Jotuni, Elsa Heporauta, Hilja Haahti, Maila Talvio, Hella Wuolijoki, L. Onerva ja Ain'Elisabet Pennanen. Täytyy myöntää, että Heporauta, Talvio ja Pennanen olivat itselleni entuudestaan tuntemattomia. Tätä toisaalta selittää se, ettei heidän tuotantonsa ole enää kovin pinnalla. 

Kirjan naiset ovat kaikki hyvin kiinnostavia. Jotkut ammensivat Virosta, jotkut kristinuskosta ja kuka mistäkin. Mieleen jäi erityisesti Swan, joka lumoutui luonnosta ja teki tutuksi taidesadun. Tiesittekö muuten, että idea Kalevalakoruista on Heporaudalta? Heporauta rakasti Kalevalaa ja olisi toivonut Suomen kansan elävän enemmän perinteiden mukaan. Hänellä oli kaikenlaisia suurellisia ideoita.

Kirjasta käy ilmi, ettei vuosituhannen taitteessa ollut tapana järjestää naiselle omaa huonetta. Oli itsestään selvää, että miehellä on oma tila luomistaan varten. Olipa pari naista jakanut työpöydän miehensä kanssa kirjoittaen siinä yhtä aikaa puolison läsnä ollessa. Wuolijoki tuumasi vanhemmilla päivillään, että systeemi oli mieletön. Naisten tarinoista tulee hyvin ilmi oman huoneen merkitys.

Erittäin hyvä teos. Rakenne on runsaine kuvineen mukavan ilmava lukea. Suosittelen!