Pimeys (Hulda-sarja 1)
"Hän oli epäonnistunut ensimmäisellä kerralla ja tarvitsi enemmän aikaa säästääkseen rahaa ja yrittääkseen uudestaan.
Ja niinpä hän vastasi, kyyneleet silmissään, harkitsevansa asiaa."
Ragnar Jónassonin dekkari Pimeys (Tammi 2021, suomentanut Vilja-Tuulia Huotarinen) on yllättävä. Alkuun ja aika pitkälle se on aika tavanomainen pohjoismainen dekkari. On kuollut nainen, jonka kuolema on jäänyt hieman epäselväksi ja sitä selvitellään. Kierrokset käyvät kuitenkin kovemmiksi ja loppu on hämmästyttävä, poikkeuksellinen.
Epätavanomaista kirjassa on myös sen päähenkilö. Hulda on juuri eläköitymässä oleva rikosetsivä, jota savustetaan työpaikalta ulos. Oikeaan eläkeikään olisi vielä pari kuukautta, mutta pomo on päättänyt jo antaa paikan nuorelle miehelle. Hulda saa hieman armonaikaa tutkia jotakin avointa juttua. Ja Hulda löytää Elenan, nuoren turvapaikanhakijan, jonka elämä päättyi Islantiin.
Huldalla ei ole ollut elämässään helppoa. Mies ja tytär ovat molemmat kuolleet. Yksinäisyys painaa harteilla ja eläkeaika tuntuu kauhistuttavalta. Mitä hän sitten tekisi? Vaeltaisi vain kaikki päivät? Onhan tietysti Pétur, komea eläkkeellä oleva lääkäri. Sydämessään Hulda kuitenkin tietää, ettei rakasta miestä.
Paljoa enempää en tohdi oikein kertoakaan, etten pilaa kenenkään lukukokemusta. Suosittelen kuitenkin tutustumaan. Luvut ovat lyhyitä ja kerronta sujuvaa. Mielenkiintoinen tieto on sekin, että tämä on trilogia, joka etenee ajassa taaksepäin!
Kommentit
Takkutukka: Kyllä, hyvin oli kirjailija osannut eläytyä vanhemman naisen elämään! Tulee varmaan luettua ne muutkin osat. :)
Margit: Tosiaan, trilogia on inhimillisen mittainen luettavaksi. Kirjassa myös oli kuvausta Islannin erämaasta.
Hannele: Bloggerissa on nyt jatkuvasti ongelmia kommentoinnissa :(
Elegia: Enpä tiennytkään, että Jónassonilla on myös toinen sarja. Tuo nurinpäin etenevä sarja on hauska idea. Muutenkin tässä oli sellaista omaperäisyyttä, jota ei aina dekkarigenressä ole.