Kun kyyhkyset katosivat (Viro-trilogia 3)

 "Mutta ne, jotka toimivat ilmaiseksi, ne jotka raportoivat naapuriensa tai työtovereidensa tekemisistä ilman mitään korvausta? Ketä he kuvittelivat miellyttävänsä? Ja miksi? Toisaalta lännen rauhanliikkeestä tuntui löytyvän koko ajan uusia hyödyllisiä informantteja eikä heillä ollut samanlaisia ongelmia kuin täällä. Heidän innokkuutensa oli mykistävää, heille ei edes maksettu. Miksi?"

Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat (Like 2012) on kuvaus eräästä avioliitosta, suvusta ja Viron kohtalosta toisessa maailmansodassa sekä sen jälkeen. Keskiössä on virolainen Edgar, pelkuri ja opportunisti, joka aina pompahtaa pintaan kaiken tuhon jälkeen ja jatkaa. Edgarin serkku Roland on metsäveli, joka taistelee Viron itsenäisyyden puolesta kaikin keinoin. Kirjan alussa eletään 1940-luvun vuosia, jolloin Neuvostoliitto oli väliaikaisesti saatu pois Virosta saksalaisten avulla. Pian kuitenkin fiksuimmat alkavat tajuta, ettei Saksa tule antamaan Virolle itsenäisyyttä lupauksista huolimatta. Osa tarinasta kuljetetaan taas 1960-luvun Neuvosto-Virossa.

Edgar on hyvin kiehtovat romaanihenkilö. Hän on liukas kuin saippua, juuri mitään aitoja omia piirteitä hänestä on vaikea erottaa. Ja tietenkin on niin, sillä hänhän on opportunisti, jolle aate ei merkitse lopulta mitään, kunhan vain itse porskuttaa eteenpäin. Edgar on saksalaisten aikaan Eggert Fürst, neuvostovallan aikana taas toveri Parts. Aina valmis heittämään muut junan alle, jotta itse selviäisi.

Oma lukunsa on myös Edgarin vaimo Juudit. Juudit on liiton alussa kaino neito, joka saa pettyä karvaasti. Edgar ei ole kykenevä sängyssä eikä hän vaikuta muutenkaan välittävän vaimostaan sen kummemmin kuin kukkavaasista. Kun Edgar juoksee afääreillään saksalaisten kanssa, Juudit rakastuu SS-upseeriin. Roland kiristää puolestaan Juuditilta tietoja edesmenneestä morsiamestaan Rosaliesta. Rosalien kohtalo ei jätä Rolandia rauhaan.

Kirja on siis hieno sekoitus paitsi aatteiden jyräystä ihmisten elämässä, myös sitä tavallista ihmissuhteiden sotkua, jonka osana me kaikki lopulta olemme. Oli jyrkkä aate mikä tahansa, aina se vaatii uhrikseen ruumiskasat ja kidutetut. Parantumattomat arvet, ihmisten kyttäys toisiaan kohtaan, ilmiannot. Oksasen kirja tuo kauhistuttavan lähelle mielisairaiden aatteiden seuraukset. Niillä ei teoksessa revitellä, mutta ei myöskään jätetä mainitsematta.

Mielestäni hienosti jotain jätettiin myös vähän auki. Keskeisten henkilöiden välinen tarina tulee enimmäkseen selvitetyksi, mutta Oksasen ei sorru liialliseen aukikirjoittamiseen. Taitavan kirjailijan hyvä, viimeistelty työ. Suosittelen sille, jota nämä historialliset liikehdinnät ja Viro kiinnostavat.