Suon villi laulu

 "Kyalle riitti se, että hän oli osa tätä luonnon kiertokulkua, joka jatkui vuorovesien vääjäämättömyydellä. Vain harvalla oli yhtä väkevä yhteys omaan planeettaansa ja elämään sen kamaralla kuin hänellä. Hänen juurensa olivat syvällä tässä maaperässä. Se oli hänen äitinsä."

Delia Owensin bestseller Suon villi laulu (WSOY 2020, suomentanut Maria Lyytinen) on tarina Kyasta, "Rämelikasta". Kya varttuu suorämeiköllä hatarassa mökissä. Ensin lähtee äiti, sitten sisarukset ja lopulta isä. Pieni Kya saa luvan pitää itse huolen itsestään. Vartuttuaan hän joutuu murhaoikeudenkäyntiin. Kylän tähtipoika Chase Andrews on kuollut oudoissa olosuhteissa ja kylän katse kääntyy Kyaan, rämesuon oudokkiin. Olisiko Kya todella voinut riistää Chasen hengen?

Aivan aluksi on todettava, että tämän kirjan lukeminen oli kuin kivireen vetämistä. Se ei oikeastaan missään vaiheessa alkanut vetämään. Lisäksi Kyan kohtalo koettelee liikaa uskottavuutta. Ei ole mahdollista, että niin pieni tyttö olisi selvinnyt hengissä varsinkaan niissä olosuhteissa. Kylän poika Tate opettaa hänet lukemaan, mutta se että hänestä tuli suoalueen asiantuntija ja kirjailija on myös epäuskottavaa.

Kirja ei siis todellakaan saanut minua pauloihinsa eikä uskomaan tarinaan. Ihmettelen kirjan suosiota, sen verran hataralla pohjalla koko perusta on. Toki Kya herättää empatiaa kovalla kohtalollaan. Kirjan ansioksi on luettava se, että sen ympäristö todella herää eloon Owensin kuvauksissa. Suon voi melkein haistaa.

Tyrmään siis melko armottomasti tämän bestsellerin. Se ei mielestäni ollut uskottava eikä oikeastaan kiinnostavakaan.