Tämä läpinäkyvä sydän

 "Miltä sinusta mahtoi tuntua kun nimesi lausuttiin? Katsoitko sitä kuin olisit nähnyt kotopuolesta tutun kirkasvärisen perhosen, joka ei pärjäisi täällä päivääkään? Lennä äkkiä pois, älä ole minua tuntevinasikaan, sanoit sille. Lennä kotiin ja odota minua siellä."

Katja Kallion Tämä läpinäkyvä sydän (Otava 2021) sijoittuu sota-ajan Hankoon. Hanko on vallattu takaisin ja neuvostovangit tekevät siellä työtä. Beata, aviottoman lapsen äiti, iskee silmänsä yhteen vangeista ja rakastuu. Se on kuitenkin hirveää uhkapeliä, sillä se on maanpetos. Myös Beatan siskoilla on omat epäsovinnaiset rakkautensa.

Beata ei ollut mielestäni erityisen miellyttävä hahmo. Hän on rakkaudessaan itsekäs ja kohtelee vihan puuskissa tytärtään kaltoin. Mietin myös, oliko kyse rakkaudesta vai sittenkin jostain muusta. Oikeastaan kaikki Beatan tunteet ovat projisointia, sillä hänellä ei edes ole vangin kanssa yhteistä kieltä. Oli myös jokseenkin vaikea erottaa, mitkä asiat tapahtuivat oikeasti ja mitkä olivat Beatan vilkasta mielikuvitusta.

Kirjan ajankuva on hyvin kiinnostava. Sota tuo ihmisistä kaikenlaisia salaisia puolia esiin. Lisäksi juuri tämä ajoittuminen takaisin vallattuun Hankoon oli tuore valinta. En ainakaan ole aiemmin lukenut tähän ajankohtaan ja paikkaan kirjoitettua kirjaa.

Jokin tässä kirjassa myös tökki. Jotenkin Kallion hieman lyyrisyyteen kurottava kieli ei saanut minua puolelleen. Kielikuvat tuntuivat välillä kikkailulta. 

Ihan ok lukukokemus.