Manillaköysi
" - Vetäkää, vetäkää, kyllä minä kestän! Vaikka kyllä te vedättekin! hän huusi. - Tulkaa auttamaan sivulliset, kyllä köyden päähän miehiä mahtuu.
Kaksi miestä kiirehtikin auttamaan köydenkiertäjiä, mutta pian päät olivat niin lyhyellä, että hyvä kun kaksikin miestä mahtui Joosen ympärille."
Veijo Meren todennäköisesti kuuluisin teos on Manillaköysi (ilmestyi ensim. kerran 1957; Keskeiset teokset, Otava 1975). Se kertoo Joose Keppilästä, sotamiehestä, joka rintamalla ollessaan löytää erinomaisen köydenpätkän. Hän aikoo viedä sen lomilla salaa kotiinsa. Niinpä auttavat korsutoverit köyden Joosen ympärille mahdollisimman tiukkaan, ettei köysi putoa maahan. Joose lähtee lomille, vaan miten mahtaa matka sujua keskivartalo köytettynä?
Täytyy sanoa, että tarina hämmensi minua. Odotin huumoria varsin paljon. Kyllä sitäkin tässä oli, vieläpä monessa kohdassa. Mutta välissä olevissa kertomuksissa se oli kyllä varsin sysimustaa, erityisesti siinä tarinassa, jossa vapaaksi päässeet siat söivät kaatuneiden ruumiita. Muitakin iljettäviä kohtia kirjassa oli.
Tarina/Kirja oli myös melkoisen sekava. Kokonaisuudessaan vain 100 sivua käsittävä juttu sisältää todella monta aiheesta hyppäävää sivukertomusta. Itse pääjuonessa ei juuri edes pysytä, vaan joka tuutista tulee aina uusi tarina. Kyllähän nekin mielenkiinnolla luki, mutta olin kyllä jokseenkin päästäni pyörällä.
Meren vahvuus on ehdottomasti tilannekomiikka. Mieleen piirtyi hyvin ympäri ratapihaa pasteeraava saksalainen upseeri, joka yritti ottaa junansa resiinalla kiinni. Samoin köytetyn Joosen sekoilu oli varsin hupaisaa.
Lyhyesti sanottuna: sekava tarina, mutta varsin viihdyttävä. Sitä jäin kyllä miettimään, että nykypäivän kustannustoimittajat tuskin olisivat sallineet tällaista sivupoluille rönsyämistä ainakaan tässä mittakaavassa.
Loppuun täytyy luonnollisesti liittää tämä hupaisa pätkä, jossa vääpeli saa hullun suosiolla alas katolta.
Kommentit
Vaikea arvioida, kuinka teokseen - vaikka mustan huumorin ystäväksi tunnustaudunkin - nyt suhtautuisi;)
Pearl Cover: Joo, tokkopa yleensäkään maistuu koululaisille. :D
Anneli: Voihan sitä hyvin lukea taas uudelleen ja katsoa, mitä on nyt mieltä. :) Sivujakaan ei ole kuin se 100.
Jokke: Minäkin luin nimenomaan tuon Keskisuomalaisen haasteen vuoksi. Tässä Keskeisissä teoksissa olisi toki muutakin luettavaa mutta nyt ainakin passaan.
Mai: Kiva kuulla!
Takkutukka: Välillä on kyllä kiva lukea samoja uudelleen, saa perspektiiviä. :)
Ketjukolaaja: Huumori on kyllä minusta ainakin Meren ehdoton vahvuus. :)