Maggie Nelson - Argonautit

"On todella omituista elää historiallisella hetkellä, jolloin vastakkain ovat vanhoillinen huoli ja hätä siitä, että sateenkaariväki tuhoaa yhteiskunnan instituutioineen (ennen kaikkea avioliiton) ja toisaalta huoli ja hätä queer-liikkeen epäonnistumisesta tai kyvyttömyydestä romuttaa yhteiskunta ja perinteiset instituutiot, sillä moni queer on turhautunut valtavirran HLBTIQ+-liikkeen sopeutumaan pyrkivään, ajattelemattomaan uusliberalistiseen suuntaukseen, jossa on käytetty pitkä penni siihen että on aneltu pääsyä kahteen historiallisesti alistavaan rakenteeseen: avioliittoon ja puolustusvoimiin."

Maggie Nelson kirjoittaa elämästään muistelmissaan Argonautit (S&S 2018, suomentanut Kaijamari Sivill). Nelson on yliopistolla opettava akateemikko, ajattelija, kirjailija, äiti ja ei-binäärin Harryn aviopuoliso. Kertoessaan matkastaan ensin Harryn kanssa ja sitten pyrkimyksestään saada lapsi hän kommentoi aihetta siellä ja aihetta täällä. 

Argonautit onkin varsin assosiatiivisesti etenevä kokonaisuus. Huomaan kyllä, että kirjailija itse tietää missä on menossa, mutta välillä hyppivä rakenne on hankala seurata. 

Se ei tee kirjasta silti mitenkään huonoa. Argonautit on älyllinen matka. Kirja on läpitunkevan akateeminen, mikä varmasti jakaa mielipiteitä. Nelson ei edes yritä olla yleistajuinen. Eipä minunkaan älyni ja tietoni läheskään aina riittänyt kaiken ymmärtämiseen. Pitäisi olla sisällä vähintäänkin sukupuolentutkimuksen ja feminismin teorioissa, jotta kaikki lukuisat sitaatit ja viittaukset aukeaisivat. 

Nelson kutoo henkilökohtaisen ja yleisen hyvin yhteen. Vaikka rakenne onkin haastava, limittyvät asiat keskenään. Suuren vaikutuksen minun teki valinta kirjoittaa Harryn äidin kuolemasta ja omasta synnytyksestä pätkissä peräkkäin. 

Sinänsä hieman irrallinen huomio: olen ilmeisesti tuominnut Riikka Pulkkisen älylliset hahmot aiheetta. Nelson ja puolisonsa nimittäin ilmeisesti todella käyvät suhteessaan läpi tällaisia filosofis-akateemisia keskusteluja ja väittelyjä! Tällaisia ihmisiä siis oikeasti on. Anteeksi Riikka Pulkkinen.

Suosittelenkin kirjaa siis kouliintuneemmalle lukijalle. Ilman akateemista kokemusta tästä kirjasta ei todennäköisesti saa paljoakaan irti.

"Teos muistuttaa meille, että mistä tahansa ruumiillisesta kokemuksesta voi tehdä uuden ja vieraan, että mitään, mitä me tässä elämässä teemme, ei tarvitse piilottaa kannen alle, ettei millään määrätyillä käytännöillä tai suhteilla ole monopolia niin kutsuttiin radikaaliin tai niin kutsuttuun normatiiviseen."

Kommentit

luin tämän, täsä niin paljon kaikkea, häntä on verratu Roland Barthesiin och Susan Sontagiin

http://hannelesbibliotek.blogspot.com/2017/08/argonauterna-av-maggie-nelson_12.html
Anki sanoi…
Niin, Nelson itse viittaa myös molempiin, mikä on aika hauskaa. :)
Jonna sanoi…
Pidin paljon Maggie Nelsonin kaksoisteoksesta Jane – Eräs murha / Punaiset osat, mutta muuta en ole häneltä lukenut. Argonauttien muistan keikkuneen jossain vaiheessa lukulistallani, mutta sittemmin se on unohtunut. Pitää joskus katsoa, jos se osuu sopivasti vastaan. Tähän aikaan vuodesta se tosin taitaa nyt tuntua hieman työläältä, joten siirrän suosiolla tuonnemmaksi. :)
Anki sanoi…
Joo, tämä ei ole mikään nopea välipala periaatteessa, vaikka sinänsä kooltaan aika pieni kirja onkin. :)
Elegia sanoi…
Oli niin mielenkiintoinen tuo alun lainaus, että piti laittaa kirja varaukseen kirjastosta. En ole mitään Nelsonin teoksia lukenut, vaikka kirjailija on nimenä erittäin tuttu.
Anki sanoi…
Mielenkiintoista tietää, mitä tykkäät!
Margit sanoi…
Minulla on sama kuin Jonnalla edellä: pidin yhteisniteestä Jane / Punaiset osat, mutta Argonauttien lukeminen on jäänyt. Barthesiin ja Sontagiin vertaaminen vähän pelottaa.
Anki sanoi…
Tämä kirja on tosi erilainen kuin Jane / Punaiset osat. Paljon vaikeampi mielestäni.
Celestine sanoi…
Luin tästä alun viime syksynä eräälle sukupuolentutkimuksen kurssille, ja täytyy myöntää, etten pysynyt perässä juurikaan. (Osasyy voi tietysti olla sekin, että katkelma piti lukea englanniksi!) Onneksi kirjaa käsitellyt luento järjestettiin etänä, jolloin pystyin välttämään lukupiirikeskusteluun osallistumisen... Vaikka olinkin jo tuolloin käynyt sukupuolentutkimuksen perusopinnnot, tuntui, ettei niistä tämän kirjan kohdalla ollut mitään hyötyä. Jotkut olivat kuitenkin keskustelun perusteella saaneet paljonkin irti jo muutaman kymmenen sivun perusteella, joten ehkä vika oli minussa :D
Anki sanoi…
Englanniksi tämä varmasti on todella vaikea, kun oli jo suomeksikin! Aika hurjaa, ettei edes noilla opinnoilla välttämättä saa kauheasti irti. Voimme yhdessä todeta, että hyvin haastava kirja! :D

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen