Vuoden 2022 Finlandia-ehdokkaat
Finlandia-ehdokkaat aiheuttavat aina kirjapiireissä pöhinää ja päätinpä minäkin tarttua aiheeseen. Ensimmäinen huomio kuvasta on se, että onpa tasainen mies/nais-jakauma. En sitten tiedä, onko puhdas sattuma. Juniori-ehdokkaissa taisi olla vain naisia, mutta lanua toisaalta tekevätkin nykyään voittopuolisesti naiset.
Se, mistä olen marissut jo Facebookissa on se, että Olli Jalonen taas kerran on ehdolla. En missään tapauksessa lähde kiistämään Stalker-vuosien ansioita kun en ole kirjaa vielä lukenut, mutta kyllä minusta ehdokasasettelussa voisi vähän käyttää järkeä. Jalonen on sitä paitsi voittanut jo kahdesti. Vaikka sanotaan, että Finlandialla palkitaan kirja, on se käytännössä vähän ontuva selitys. Ihmiset samastavat palkinnon voimakkaasti kirjailijaan. Se luo tiettyä gloriaa, jos ei nyt kaikkien silmissä, niin ainakin paljon lukevien silmissä. Lisäksi palkinto nostaa uutuuden myyntiä todella paljon, erityisesti kun palkinto jaetaan juuri sopivasti joulumarkkinoille.
Haaveenikin pääsi ehdokasasettelussa toteutumaan, nimittäin Iida Rauman Hävityksen valinta! Olin jotenkin varma, että sitä ei oteta. Se on niin vimmainen ja epäsovinnainen. Hyvä näin! Kirjan aiheet, erityisesti kouluväkivalta, ovat erittäin tärkeitä ja kirjalla on myös selkeät kirjalliset ansionsa. Se on mukaansa upottavalla tajunnanvirtatekniikalla kirjoitettu, mikä ei ole varmasti se helpoin tapa kirjoittaa. Voisi kuvitella sellaisen tyylin helposti lähtevän näpeistä jolloin tuloksena on vain outo sotku. Niin ei kuitenkaan Raumalle käy, vaan hän pitää langat käsissään loppuun asti.
Muita ehdokkaita en olekaan lukenut. Tässä tullaan siihen pointtiin, jota aina mietin ennen ehdokkaiden julkistusta. Nimittäin että mistä heidät voi arvata? Minun nähdäkseni ei mistään. Ihmishämärää on pari bloggaajaa käsitellyt (ymmärrän kirjan koosta kuultuani että miksi vain pari :D) ja olisi toisaalta lystikästä jos se voittaisi. Myytäisiinköhän moista paksukaista yhtä ahkeraan kuin aiempia voittajia? Olen käsittänyt kirjan aukeamisen vaativan melkoista sivistyksellistä tasoa ja no, sitä nyt ei meistä suurimmalla osalla välttämättä ole.
Puolet ehdokkaista on minulle käytännössä tuntemattomia. Reader, why did I marry him? bloggasi ihan äskettäin Eeva Turusen kirjasta Sivistynyt ja miellyttävä ihminen. Siitä sai jotain osviittaa. Sen sijaan Marja Kyllösen Vainajaiset ja Sami Tissarin Krysa ovat aivan tuntemattomia. En muista ainuttakaan bloggausta näistä. Luulisi meidän bloggaajien olevan jotenkin ajan hermolla, mutta emme taida sitä ainakaan täysin olla.
Vielä loppuun harmittelen sitä, ettei Susanna Hast ravisuttava ja taidokas esikoinen Ruumis/Huoneet päässyt mukaan. Tosin joku minulle viisaasti kommentoikin, että ei ehkä kahta traumakirjaa kerralla. Lohduttaudun sillä, että Hastin kirja on Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon ehdokkaana.
Kommentit
ite tein omapäisen listan blogiini: Kyllönen voitti.
Käypä vertailemassa. :)
hikkaj: Pitääpä käydä katsomassa!
Jokke: Niin, 2000-luvulla on ollut esillä näitä erikoisuuksia. Mikä ei minusta ole huonokaan juttu, kunhan se erikoisuus tuo jotain kirjallista arvoa.
Jonna: Hävitys on rankka mutta hyvä! Leppäsellä on tosiaan tässä luettavaa, pelkästään Kännön kirja käsittää useita normaalimittaisia kirjoja.
Minäkään en ihan ymmärrä, miksi jollekin kirjailijalle annetaan monta Finlandiaa. Onhan Jalonen varmasti hyvä, eipä siinä mitään.
Mai: Minä luen voittajan joka tapauksessa, koska teen Finlandia-haastetta. :)
Kirjarikas elämäni: Itse tykkään sellaisista erikoisista kirjoista, niin en sinänsä osaa siinä suhteessa moittia voittajia. Olen useimmista tykännyt, mitkä nyt olen ehtinyt lukea. Sellainen normaalimpi voittaja oli esimerkiksi Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät. Mainio teos.
Kyllä ainakin se ensimmäinen Jalosen voittajakirja Isäksi ja tyttäreksi oli hyvä, mutta en minäkään ymmärrä monta voittokertaa.
Olli Jalosesta en voi mitään sanoa, sillä olin joskus kovinkin innokas hänen lukijansa. En muista, miksi lopetin.
Kuitenkin olen aivan varma, että Finlandia -voittaja on vain yksi kirja muiden joukossa ja makukysymys, ei mikään kultainen tavoittamattomuus. Tämä on vähän kuin vuoden kirjaleikki, jota toiset seuraavat ja toiset eivät.
♥♥