Jenny Kangasvuo - Bi- ja panseksuaalisuus

"Biseksuaalisuuteen olen voinut perehtyä monenlaisten ja eri-ikäisten aineistojen avulla, mutta panseksuaalisuus on sen verran tuore käsite, että siitä on Suomessa puhuttu varsin vähän ja satunnaisissa yhteyksissä. Se ilmestyy media-aineistooni vasta 2000-luvun lopulla, eikä sitä näy aikaisempina vuosikymmeninä. Pystyn kertomaan kattavasti suomalaisen biseksuaalisuuden lähihistoriasta viidenkymmenen vuoden ajalta, mutta panseksuaalisuuden kohdalla voin kertoa lähinnä nykyhetkestä."

Jenny Kangasvuon yleistajuinen tietokirja Bi- ja panseksuaalisuus (SKS kirjat 2022) kertoo nimensä mukaisesti biseksuaalisuudesta ja panseksuaalisuudesta. Kumpikin viittaa ihmisen ominaisuuteen tai peräti kykyyn kokea romanttisia ja seksuaalisia tunteita useampaan sukupuoleen. Biseksuaalisuus toki on reilusti vanhempi termi. Nuorempi polvi tuntuu suosivan terminä panseksuaalisuutta, joka itselleni lähestulkoon kolmekymppiselle tuntuu tosi vieraalta.

Yhtä kaikki, ollaan olennaisen äärellä. Kirjan antia on Kangasvuon vuosina 1999 ja 2020 tekemät haastattelut. Yhteensä haastateltavia oli 66, joskaan kaikki eivät olleet haastattelussa 1999, koska heistä osa ei ollut silloin vielä syntynytkään. Panseksuaalisuuden osuus tuleekin kuvaan siis parin vuoden takaisissa haastatteluissa. Joitain henkilöitä Kangasvuo sai haastateltua sekä ysärillä että 2020 ja näitä pitemmän linjan näkemyksiä biseksuaalisuuden näkyvyyteen ja kohteluun yhteiskunnassa oli tosi kiinnostavaa lukea. Kangasvuo on myös tehnyt ison työn tutkiessaan tosiaan noin viidenkymmenen vuoden ajalta biseksuaalisuuden näkyvyyttä ja käsittelyä sekä valtavirtamediassa että pornolehdissä.

Pääteesinä kirjassa voisi pitää muun muassa sitä, että bi- ja panseksuaalisuus ovat edelleen varsin näkymättömiä mediassa ja koko yhteiskunnassa. Lesboja ja ennen kaikkea homoja on jo aika reilusti esillä, Cristal Snow'n kautta jopa drag queenit ovat saaneet näkyvyyttä Suomessa ja viime aikoina on lakimuutosten vuoksi puhuttu paljonkin transihmisistä. Viehtymys eri sukupuoliin jää jonnekin piiloon, erityisesti kaksinapaista sukupuolikäsitystä hellivässä yhteiskunnassa; kun olet naisena naisen kanssa, sinua pidetään lesbona ja kun olet miehen kanssa, sinua pidetään heterona. Tosi ärsyttävää!

Toinen murheellinen seikka on haastatteluistakin kumpuava kokemus siitä, etteivät edes homot ja lesbot välttämättä hyväksy bi- ja panseksuaaleja. Monella binaisella oli kokemus suoranaisesta lesbojen järjestämästä sorrosta, jolloin noissa piireissä piti itsekin nimittää itseään valheellisesti lesboksi. Omituinen sekä heterojen että homoseksuaalien vaade siitä, että "pitäisi valita" ei näytä vielä nykyäänkään täysin kadonneen. Ikään kuin ihmisten kalloihin ei menisi se, että joku nyt ei koe toisten sukupuolia rajoitteeksi rakkauden tai seksin suhteen.

Kirja toimi itselleni myös omanlaisenaan muistuttajana siitä, että myös muuta kuin yhteiskunnan normien mukaista "heteroelämää" on. Kuulun itsekin vähemmistöön, mutta olen vuosien mittaan kadottanut sitä puolta itsestäni, koska olen nyt sattunut olemaan vain miesten kanssa (Pohjois-Karjalassa ei "gay-elämää" juuri ole ainakaan julkisesti). Blogin alkuaikoina tuli luettua kovasti hlbti-kirjoja. Ehkä voisin sitä puolta lisätä taas. 

Haasteet:

Helmet-haaste 2023: kohta 9 kirjan kirjailija kuuluu vähemmistöön, ja kirja kertoo tästä vähemmistöstä

Helmet-haaste 2019: kohta 46 kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö