Keigo Higashino - Uskollinen naapuri
"Hän jatkoi johdon kiskomista pulssinsa tykytystä kuunnellen. Ei aavistustakaan, paljonko aikaa oli kulunut. Yasuko palasi tolkkuihinsa hiljaisen äänen kutsuessa häntä. Äiti, äiti."
Keigo Higashinon dekkari Uskollinen naapuri (Punainen Silakka 2020, suomentanut Raisa Porrasmaa) on älyllinen, vangitseva ja riipaiseva. Se alkaakin sikäli hätkähdyttävästi, että lukija saa tietää murhan tekijät heti. Togashi, murhan uhri, on piinallinen ex-mies, joka vainoaa murhan tehnyttä Yasukoa ja tämän tytärtä Misatoa. Naapurin mies, mastermind Ishigami kuulee kaiken ja tulee tarjoamaan apuaan, jotteivat äiti ja tytär päädy vankilaan. Alkaa melkoinen kissa-hiiri-leikki, kun poliisi yrittää selvittää rikoksen ja nerokas Ishigami harhauttelee. Mutta on poliisillakin keinonsa ja auttajansa. Selviääkö totuus koskaan? Joutuuko joku vankilaan? Ja miksi ihmeessä Ishigami suostuu auttamaan ja panemaan elämänsä alttiiksi?
Ah, mitä dekkarien ystävän hemmottelua! Blogiani useammin lukeneet tietävät, että olen varsinkin aikaa myöten tullut aika kärttyiseksi dekkarien (ja usein ennen kaikkea pohjoismaisten dekkarien) epäuskottavuuksien takia. Tässäkin on aika vaarallinen lähtöasetelma, sillä nykypäivänä henkirikoksesta irti luikertelu ei ole niinkään helppoa. Higashino kuitenkin mielestäni onnistuu erinomaisesti. Eihän tällainen tapaus varmasti Japanissakaan tavallinen ole, mutta mitäs tuosta. Oli myös ihanaa kun ihmisissä oli eri luonteita ilman älyttömiä komplekseja ja riippuvuuksia.
"Etsivä ei päässyt eroon levottomuutta herättävästä tunteesta, että hän ja muu tiimi olivat ajautuneet harhaiteille."
Kirjassa oli mielenkiintoista se, ettei siinä ollut mitään rajua actionia oikeastaan missään kohti. Kirjailija on selvästi luottanut siihen, että äly riittää eikä keinotekoisia jänniteitä tarvita. Ainakin minun kohdallani kirjailija on aivan oikeassa. Äly todella riitti. Paljon kertoo sekin, että otin vielä lopuksi talteen tämän hienon kohdan matematiikasta, vaikken edes koskaan ole pitänyt kyseisestä tieteenalasta (lue: en vain osannut kouluaikana ja turhauduin enkä sitten oppinutkaan juuri mitään):
"Hänestä matematiikka muistutti aarteiden etsintää. Ensin oli arvioitava, mistä aloittaa, suunniteltava vastaukseen johtava kaivuureitti. Oli yhdistettävä yhtälöitä suunnitelman mukaan, saatava todisteita. Jos mitään ei löytynyt, oli vaihdettava reittiä. Jatkamalla peräänantamattomasti, kärsivällisesti ja rohkeasti pääsi satumaisten jalokivien eli oikean vastauksen luo."
Haasteet:
Helmet-haaste 2023: kohta 46 kirjassa on epätavallinen mies tai poika
Helmet-haaste 2019: kohta 30 kirjan kannessa on kaupunkimaisema
Kommentit
Higoshino on todella taitava, kuten tuo siteeramasi matematikan määrittelykin osoittaa:)
Marjatta: Kyllä, loppu oli asianmukaisesti yllätys.
Takkutukka: Kyllä, Higashino on todellakin taitava!
Anneli: Olepa hyvä, tässä vähän erilaista menoa pohjoismaisiin dekkareihin tottuneille!
Elegia: Enpä ihmettele lainkaan, että on lempparisi! :) Vaikka tässä oli karuja juttuja niin jollain tapaa tämä maailma oli ihana. :D Aavistelen, että viimeisin suomennos Namiyan puodin ihmeet on myös minun juttuni, vaikkei dekkari ilmeisesti olekaan.