Alexander McCall Smith - Naisten etsivätoimisto nro 1 (Mma Ramotswe tutkii 1)
"Hän antoi sellaisten ajatusten olla. Oli aika ottaa kurpitsa padasta ja syödä se. Niin elämän suuret kysymykset loppujen lopuksi ratkaistiin. Niitä saattoi miettiä päänsä puhki pääsemättä puusta pitkään, mutta lopulta piti kuitenkin syödä kurpitsansa. Se palautti takaisin maan pinnalle. Siitä sai syyn jatkaa. Kurpitsasta."
Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe tutkii -sarjasta olen lukenut aiemmin vitososan Elämän kirkas keskipäivä. Päätin tällä kertaa ottaa ensimmäisen osan, kun se sattui kirjastossa olemaan. Naisten etsivätoimisto nro 1 (Otava 2003, suomennos Jaakko Kankaanpää) oli monin paikoin synkempi kuin olin odottanut. Siinä pureudutaan Mma Ramotswen menneisyyteen ja etsivätoimiston alkuun.
Mma Ramotswe on ensinnäkin etunimeltään Precious, mikä seikka ei muistaakseni tullut esille vitososassa. Lisäksi kerrotaan hänen rakastetusta isästään, jonka kohtaloksi koituivat pitkät kaivosvuodet. Isällä oli kuitenkin melkoisesti hyvää karjaa ja siitä saadulla hinnalla Mma Ramotswe perustaa etsivätoimistonsa. Alku vähän takkuilee, mutta tapauksia alkaa vähitellen tipahdella. Noituus oli kirjan synkintä antia, vaikka kyllä Mma Ramotswen ensimmäinen aviomieskin kauhea oli. Outoa, että ensimmäisessä osassa on näin rajuja juttuja, kun muistikuvissani viides osa on todella leppoisa. Muista osista en toki voi sanoa mitään.
Kirjassa on hassusti yhdistelmää edistyksestä ja nostalgiasta. Mma Ramotswen ja monen muun mielestä nykyaika on kauheaa länsimaisine vaikutteineen (esim. naisten laihuus ihanteena vs. Botswanan perinne arvostaa pyöreyttä, "perinteistä afrikkalaista ruumiinrakennetta") ja niskuroivine nuorisoineen. Kuitenkin Mma Ramotswe on hyvinkin feministinen hahmo ajatellessaan naisista todella paljon hyvää ja haaveillessaan naisten edustavan korkeammilla paikoilla. Hän myös joutuu jossain määrin puolustamaan asemaansa nimenomaan naispuolisena etsivänä, koska sellaiseen ei ole totuttu.
Joka tapauksessa viihdyin kyllä mainiosti taas Mma Ramotwen mukana. J. L. B. Matekoni oli yhtä lempeä ja ihana kuin muistin ja ihmiset luonteiltaan niin moninaisia kuin heillä on oikeastikin tapana olla. Sen sijaan en oikein ymmärrä kansivalintaa. Onko tuon huutavan banaaninkantajan tarkoitus edustaa botswanalaisisa taisia tai peräti Mma Ramotswea? Pieleen kyllä menee.
Haasteet:
Helmet-haaste 2023: ei kohtaa
Helmet-haaste 2019: kohta 32 kirjan nimessä on ammatti
Sadan vuoden lukuhaaste: 1990-luku (kirja on julkaistu alun perin 1998)
Kommentit
"Perinteinen ruumiinrakenne" on ihana ilmaisu, tv-sarjassa Mma Ramotswen sihteeri oli vastapainoksi laihista laihin.
Kansi? Minusta banaaninkantajanainen nauraa räkättää. Banaaneja on kyllä aivan liikaa. Nuo tertut ovat hurjan painavia.
Perinteinen ruumiinrakenne on todellakin ihana ilmaisu, sellainen leikkisä.
Totta tosiaan nainen saattaa vaikka nauraakin. Jotenkin oudoksun kantta kuitenkin, se ei jotenkin kuvasta kirjaa. Ei tässä kukaan kanniskellut päänsä päällä mitään (tehdäänköhän sitä ylipäänsä kaikkialla Afrikassa ja vieläpä enää 90-luvulla?). Terttuja on tosiaan hurja määrä.
Ja joo, muistelen että tässä ekassa osassa käytiin Mma Ramotswen historiaa enemmän läpi ja että siinä oli synkempiä aikoja, mutta seuraavissa osissa ne eivät enää olleet sen kummemmin esillä...
Kansi on aika tylsä (vaikka itsekin tulkitsen tuon nauramiseksi), ne vârikkäät piirroskannet ovat kivempia.