Patricia Cornwell - Julma ja tavaton (Kay Scarpettan tutkimuksia 4) (Naistenviikko 2023)

 >>Haloo?>> sanoi vieraalta kuulostava miesääni. >>Onko Kay Scarpetta tavattavissa? Tarkoitan siis poliisiylilääkäri Kay Scarpetta?>>

>>Puhelimessa>>, sanoin.

>>Sepä hyvä. Täällä ylikonstaapeli Joe Trent Henricon piirikunnasta. Löysin numeronne luettelosta. Anteeksi että häiritsen teitä kotona.>> Hän kuulosti kiihtyneeltä. >>Meillä on kuitenkin tilanne, jossa todella tarvittaisiin teidän apuanne.>>

Blogeissa vietetään Tuijan ylläpitämää naistenviikkohaastetta. Tämä postaus on osa haastetta.

Kay Scarpettaa viedään jälleen. Patricia Cornwellin kirjassa Julma ja tavaton (Otava 1995, suomentanut Erkki Jukarainen) kuolemaan tuomittu tappaja Ronnie Joe Waddell teloitetaan ja ruumis tuodaan avattavaksi tohtori Scarpettalle. Tohtori hämmentyy, kun miehen takataskusta löytyy haudattavaksi tarkoitettu kirje. Siellä on kuitenkin vain turhanpäiväisiltä näyttäviä kuitteja. Sitten nuori poika löydetään huonossa kunnossa kaupungista. Scarpetta tutkii hänen vammojaan. Sen jälkeen on vielä meedionaisen itsemurhalta alkujaan näyttänyt tapaus. Liittyvätkö tapaukset muka toisiinsa? Pian alkaa kuitenkin iso pyörä pyöriä, kun tohtorin työpaikalla on selvästi jonkinlainen vakooja. Pian myös lehdistö villiintyy ja alkaa myllyttää Scarpettaa. Murhia, korruptiota, savustamista... Selviääkö tohtori pinteestä?

Olipas todella vetävä osa! Jotkut Cornwellin dekkarit ovat tuntuneet vähän hitailta, mutta sellaista en huomannut tässä osassa. Luin suurimman osan kirjasta eilisillan mittaan. Saunassakin oikein odotin, että pääsen jatkamaan kirjan parissa! Tällaisia kirjafiiliksiä lisää.

Itselleni suurin innostus tuli oudosta nostalgiasta, jonka kirja herätti. Teknisesti ottaen en ollut tuohon aikaan edes olemassa, vaan synnyin hieman myöhemmin. Silti ajankuva herätti muistoja: autopuhelimet, edelleen laajasti käytössä olleet lankapuhelimet, ei kännyköitä, nykymittapuulla kömpelöt mutta siihen aikaan toki edistykselliset tietokoneet, faxi... Kirjassa myös uskottavasti ihmisillä tuhrautuu välillä aikaa toistensa löytämiseen, koska todellakaan niitä kännyköitä ei ihan vielä ollut tai ainakaan ne eivät olleet yleistyneet. Jäinkin pohtimaan sitä, miten hirveän tehokkaaksi kaikki on nyt varsinkin älypuhelinten myötä muuttunut. Sivumainintana tohtorilla on mersu, jonka merkkiä ei kuitenkaan mainita. Mietin, että olisikohan nykypäivänä tohtorilla ennemminkin audi tai bemari. 

Kirjassa on myös omat epäuskottavuutensa. Tohtorin siskontytär Lucy laitetaan tutkimaan korruptiota viraston tietokantaan. Hieman epäilen, että kukaan palkkaisi 16-vuotiasta lukiolaista tällaiseen, vaikka kyseessä olikin epävirallinen asia. Jäin myös miettimään, onko Cornwell kirjoittanut jossain määrin omiaan. Oliko 1990-luvun alkupuolella tosiaan Amerikan virastoilla jo sähköisiä tietokantoja? Tohtori tekee kantaan hakuja nähdäkseen Virginian alueen samantyyppisiä vammoja kuin kadulta löydetyllä pojalla. Myös tohtorin ja FBI:n erikoisagentin päätös tutkailla tappajan profiilia ja muita tietoja laskettelukeskuksen klubilla kuulostaa oudon varomattomalta.

Juoni oli kyllä kiitettävän mutkikas. Olen lukijana helposti höynäytettävä enkä kyllä aivan joka käänteessä tajunnut paljastusten merkitystä. Monimutkaisen tappajajuonen ohella on tosiaan melkoisesti korkea-arvoisten ihmisten keskinäistä juonittelua. Tässäkin amerikkalaisittain kai melko pienessä Richmondin kaupungissa on niin monta virastoa ja herraa ja hidalgoa, että piti kyllä todellakin keskittyä. 

Mielestäni Cornwellin maailmankuulu hahmo Scarpetta sopii naistenviikon haasteeseen varsin mukavasti. Tämä neljäs osa on alun perin ilmestynyt 1993 ja aiemmat osat toki vielä varhemmin. Voikin siis sanoa, että sarja on viihdyttänyt jo ainakin äitejä ja tyttäriä, miksipä ei myös mummoja. Jää nähtäväksi, siirtyykö innostus enää uudelle sukupolvelle.

Scarpetta on myös kiinnostava hahmo. Hän on rautainen ammattilainen ja vaikeasti tavoitettava vieraille, mutta sisimmässään hän kamppailee epävarmuuden tunteiden kanssa. Tohtorin synnyinperheen kuviot ovat varsinkin siskon osalta sekavat. Valopilkku on siskontytär Lucy, joka on erittäin älykäs, tietokonenörtti ja myös laiminlyöty teinityttö. Scarpettalla ei ole lapsia, mutta Lucyyn hänellä on hyvin lämpimiä tunteita. Tunnistan myös sen pidättyvyyden, mikä tohtoria ympäröi. Käsittääkseni jotkut pitävät Scarpettaa turhan itseriittoisena ja kolhona naisena, mutta minusta hänessä on paljon samastuttavaa.